lauantai 12. marraskuuta 2016

Sivusin yötä,
tuiskutuulessa lumi
viiltävän kylmä.
Upposin tunteisiisi
joka kirjainta myöten.



Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 22. lokakuuta 2016




Sumu suutelee
auralla kuorittua,
apea mieli
ei näe valon voimaa
talitintin rinnassa.


Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 16. kesäkuuta 2016




RIVERDANCE


Riverdancea suolla,
hiljaisia suokukkoja
kaulukset pölisten.

Usvatanssin rytmissä
liikettä ketjussa.

Marssi askelin sulkasato,
vaimoista aina kato.

Ani harva katsomossa
valvomossa vahtimassa.


Hileitä/Jaana Lampinen



Runotorstain 414 haaste Tanssi

Suokukko (Calidris pugnax) on kurppien heimoon kuuluva kahlaaja joka herättää huomiota soidintanssillaan, laji on suomessa erittäin uhanalainen






perjantai 27. toukokuuta 2016

Runotorstain 441 haaste:


Säde

Valo ei omi säteitään,
eikä lämmitä vain itseään.
Aina se jakaa omastaan.

Kimmeltää ja loistaa
kastepisarassa, jääkiteessä.

Silmissä, hymyssä, sydämessä.




Hileitä/Jaana Lampinen


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sävy

Tuuli kulkee missä tahtoo,
luonto vaihtaa sävyä
sen voimaan taipuessa.

Tuulen tyyntyessä
pinta peilaa kauneuden,
virta vie mennessään eilisen.

Sen sävystä tunnistan
sydämesi rakkauden.




Hileitä/Jaana Lampinen

maanantai 14. joulukuuta 2015

 Pitkään aikaan en ole täällä päivitellyt, kun lukijat viihtyvät paremmin Hileita sivulla facebookissa.

Minulta on valmistunut tankarunokirja: Kurki laulaa suomeksi. Sitä myydään verkkokaupoissa esim Adlibriksellä.http://www.adlibris.com/fi/kirja/kurki-laulaa-suomeksi-9789523187566?utm_source=criteo&utm_medium=banner&utm_campaign=retargeting

torstai 8. lokakuuta 2015


Aamun kajossa
pehmeä hallaharso
aurinko nostaa
keveästi helmoja
haituvia valossa.


Hileitä/Jaana Lampinen 

perjantai 28. elokuuta 2015


Runotorstain haaste 375

Vanne

Niin kuin katajainen vanne kiulussa
muodon antaa ja kasassa pitää,
niin Sinä minussa sitkeästi
muotoa annat ja kasassa pidät.

Niin kuin sormus sormessa
on merkkinä liitosta,
Niin Sinun rakkautesi
ja uskollisuutesi on vanne
sydämessäni.

Niin kuin vanne tynnyrissä
niin Sinä minussa,
sisällön elämääni talletat.


Hileitä/Jaana Lampinen 

tiistai 5. toukokuuta 2015


Rakkaus kasvaa
sydämestä sydämeen,
lempeä katse
vaikuttaa tahtomiseen,
myötä, vastamäessä.

Hileitä/Jaana Lampinen 


Rakkautta on
kun, perhe kasvaa yhteen.
Ja kaksi tahtoo
sulautua yhdeksi,
kauniiksi elämäksi.

Hileitä/Jaana Lampinen 



 Rakkaus tahtoo
suojella ja varjella
myrskytuulilta,
eikä keikuttaa purtta
yhteisellä matkalla.

Hileitä/Jaana Lampinen 


Rakkaus tahtoo
auttaa aina mäessä
antaa tukea,
iloa ja onnea,
jakamalla tuntea.



Hileitä/Jaana Lampinen 




 Rakkaus tahtoo
katsoa kaiken taakse
anteeksi antaa
tukea ja rohkaista
valoon kantaa omansa.


Hileitä/Jaana Lampinen

 


Levähdyspaikka
taukotupa hiljaisuus,
sydämen kiitos
kaipaus lähellesi
kätesi alle lapset.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Olen jo vanha,
unohdan asioita,
muistuta joskus,
että yhä rakastat
savea kädelläsi.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Hän on elämä
sen kauneuden luoja
yltäkylläisyys
valon kirkkauden tuoja,
suoja iankaikkinen.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Sinun sanasi
rohkaisevat matkalla
valaisevat tien
luovat versoja jäästä
tähtiä hallaöistä.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Katson varjoista
aina valoon, aurinkoon,
eikä varjoa-
ole ilman valoa,
murheista mustunutta.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Myötäinen kääntyi
kapeaksi poluksi
vastatuuleksi
pilvinen pimeä tie.
Kaikki kaikkosi kauas.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Taivas sytytti
sydämeni tulesta
tempaisi tuuliin
loimusi lempeästi
hiipui aamuaurinkoon.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Pohjoisentaivaan
maassa pieni ihminen,
yllä ääretön.
Esirippu aukeaa,
taivaantuli koskettaa.


Hileitä/Jaana Lampinen


Valkoiset hanget
jalokiviä täynnä.
Suljetuin silmin
kiireessä kuin sokea,
en tuntenut sinua.

Hileitä/Jaana Lampinen 


Sinä valitsit
heikon ja vajavaisen,
kalpean hennon,
istutit hyvään maahan.
Kantaako hän hedelmää?


Hileitä/Jaana Lampinen 


Sinä sen tiedät.
Ei sanaa huulillani
jota et tunne.
Olenko minä rakas,
siitäkin huolimatta.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Oudoilla teillä
pimeällä polulla
seireeni kutsuu.
Mystisillä tulilla
moni polttaa sielunsa.


Hileitä/Jaana Lampinen 

Hän kutsuu meitä
lepäämään hiljaisuuteen
rauhaan, rakkauteen.
Palaamaan yhteyteensä
oravanpyörästämme.


Hileitä/Jaana Lampinen


Turtunut sydän
ei kuule, eikä näe.
Murtunut mieli
ei tunne, ei luokse käy.
Paimen etsii rakkaitaan.


Hileitä/Jaana Lampinen 

torstai 19. helmikuuta 2015


Kaiken kauneuden
yllä on tähtitaivas,
tuulien koti,
tanssivat revontulet
lumoava salaisuus.

Hileitä/Jaana Lampinen


Menneen katveessa
eilispäivän huolissa
huomiseen luotan.
Aurinko kultaa hangen
silmänkantamattomiin.

Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 14. helmikuuta 2015


Katse on
valo kasvoilla
silmissä loistavat tähdet.

Katse on ystävä
ja ystävän myötätunto.

Katse on lupa välittää.

Katse kantaa iltaan,
ja antaa aamuun toivoa.

Saanko katsoa,
katsotko sinä,
mitä meille tänään,
tänään oikeasti kuuluu.

Kun yhdessä katsotaan,
toisiamme silmiin.


Hileitä/Jaana Lampinen 

perjantai 13. helmikuuta 2015


Saanko kerran lähellesi tulla,
saanko kerran käteen tarttua.
Saanko kerran sylihisi jäädä
sielujen kiitos säveleen.

Sillä löysi lintu pesäkolonsa,
tuhlaaja lapsi kotiinsa.
Untuvikko majan suojaisan
siipiensä alta turvasta.

Saanko kerran lähellesi tulla,
saanko kerran käteen tarttua.
Saanko kerran sylihisi päästä
sydämeni etsii Sinua.

Sillä löysi lintu pesäkolonsa
tuhlaaja lapsi kotiinsa.
Untuvikko majan suojaisan,
siipiensä alta turvasta.

Saanko kerran lähellesi tulla,
saanko kerran käteen tarttua.
Saanko kerran sylihisi jäädä
ylistys virttä veisaamaan.

Sillä löysi lintu pesäkolonsa
tuhlaaja lapsi kotiinsa.
Untuvikko suojaisan majan,
siipiensä alta turvasta.


Hileitä/Jaana Lampinen




Runotorstain haasteruno:

Toivo

Karstaa, kehrää,
polkee jalkaa.
Ihminen vyyhteää
elämän lankaa.

Usko ja toivo kierteessä.
Rakkaus vahvistaa
luottamuksen kuviossa.

Lopputulos
päättelyä vailla.



Hileitä/Jaana Lampinen

maanantai 9. helmikuuta 2015


Aurinko tietää
minne illalla laskee
tuntee rajansa.
Ihmisen rajattomuus
on tuhoon tuomittua.

Hileitä/Jaana Lampinen


Luonto on lahja,
salaperäisen kaunis
voimaannuttava.
Hänen kätensä jälki,
lintu ja ihmislapsi.


Hileitä/Jaana Lampinen 

perjantai 6. helmikuuta 2015


Auringon peitto
oheni ja repeytyi,
kirkas turkoosi
taivaankansi näyttäytyi,
lumi suli ilosta.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Pelokas lammas
säikkyvä, arka parka.
Hän sen valitsi.
Sillä Hän on heikoissa,
voimallinen, väkevä.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Valo sytyttää
jääpuikkoja räystäällä,
taivaan kynttilät
kristallinkirkas välke,
kevät säihkyy tähtinä.


Hileitä/Jaana Lampinen
  


Vain vähän aikaa
kärsittyämme kylmää
aurinko nousee,
lämmittää ja valaisee.
Kirkastaa taivaansinen.


Hileitä/Jaana Lampinen 

torstai 5. helmikuuta 2015


Kullankeltainen
tähkäpää on nöyrtynyt,
valmis sirpille,
viimeinen kuhilas
pellonnapa, täyttymys.


Hileitä/Jaana Lampinen 

keskiviikko 4. helmikuuta 2015


Liian arkinen
harmaa kotikutoinen
 vaisu varpunen,
varjo ilman valoa
sanat ilman Sinua.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Joulukorteista
tippuneet punatulkut
ruokapöydässä,
lintulaudan kuningas
tönii nokkamutrussa.


Hileitä/Jaana Lampinen 


JÄLKIÄ

Metsänreunassa
ketun helminauha,
harakan siipi
hipaisi pehmeästi
lunta ladun varressa.


Hileitä/Jaana Lampinen


tiistai 3. helmikuuta 2015


Kevätlaulu

Sinitiainen
lippalakki kallellaan
kohti kevättä,
talitiainen nauraa
laulaa hangen sulaksi.

Hileitä/Jaana Lampinen 


Talven ilo

Etsin iloa
lumisesta metsästä,
tuiskun aalloilla
talitintti sirkuttaa,
vilkuttaa lumitähti.

Hileitä/Jaana Lampinen 


Valkoinen hiljaisuus

Taivaasta sataa
valkoista hiljaisuutta,
taivaanrannassa
levollinen hämärä
rauhoittaa levotonta.


Hileitä/Jaana Lampinen