Tämä maa vihertää,

silmut itsestään

lehteen puhkeaa.

Jää sulaa

puhkoo uomaa,

voimalla virtaa.

Kukkanuppu avautuu

avaamatta,

linnut saapuvat kutsumatta.

Routainen maa herää,

sinun tai minun

lämmittämättä.

Mutta viljapellot,

eivät vihannoi

kylvämättä.

Eikä perunaa

saada vaottamatta,

ei satoa, kitkemättä.

Ei sydäntä

raottamatta,

Ei ihmistä,

itkemättä.

Hileitä/Jaana Lampinen