maanantai 30. kesäkuuta 2014


Läikkyvä valo
harvassa lehvistössä,
tanssivat tähdet
hilpeästi tuulessa
laineilla ilakoiden.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Aurinko laski
liekehtivän kuumana
voikukkapeltoon,
hahtuvat kahahtivat
tuhkanharmaana lentoon.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Pajupillistä
irtoaa irrallinen
sointi ja kuori
kuoren alla elämä
kuihtuu pillin soidessa.
 Tanka Hile/Jaana Lampinen
Lapsuuden langat
sitovat muistot yhteen.
Äidin käsissä
saunavihta ja lyhde,
pässinpökkimät
villasukat puikoilla,
taikinanjuuri
tiinussa nousemassa,
limpussa tuoksu.
Muisto loimi pirrassa,
pirtin perällä
räsymatossa lapsuus,
järvivedellä pesty.

Chōka Hileitä/Jaana Lampinen



sunnuntai 29. kesäkuuta 2014



Syntymäkoti
vieraantuu iholtani,
sydämelläni
sen huoneet lämpenevät
kutsuvat peremmälle.

Tanka Hile/Jaana Lampinen



  


Kiitävät kesät
kasvavat kukat yhä,
syys ei odota,
vääjäämättä ravistaa
kylmii, hauraita luita.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 



Miksen toistaisi
ikävääni, kertoen
yhä uudelleen
niin kuin, aalto rannalle,
kurjet sumussa, suolle.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

lauantai 28. kesäkuuta 2014


Usvassa lipuu
kaksi sorsaa rinnakkain,
vierekkäin hiljaa
auraavat oman tiensä
siipien taivaanrantaa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen


Lensivät uniin
levottomat askeleet
kädet uumalla,
keinuivat myöhään yöhön,
poski poskea vasten.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Sinä purjehdit
aavalle ulapalle
tuulien teitä,
etsin sinua yhä,
aallot peittävät jäljet.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

tiistai 24. kesäkuuta 2014

En haluaisi ottaa
menneisyyttä tulevaisuuteen.

Etten, näkisi sitä peilistä
joka ikinen päivä saappaissa,
painava reppu selässä.

Ei se ole mistään kotoisin.

Tahtoisin olla
unikuva, kangastus,
ritariperhonen syreeninkukassa.

Keveä, kuin pehmeä tuuli,
haihtuva usva autereessa,
sävy sateenkaaressa.

Kuin leijuva tuoksu ilmassa,
rätinä liekissä,
hulmuava helma revontulissa.

Unelmista kotoisin.
Kevyen kevyt.

Edes kerran.


Hileitä/Jaana Lampinen

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014


Verrattomia verrattuja

Sinäkö teet tyhjäksi
Luojan viisauden,
omalla viisaudellasi.

Tunnistat toisen tyhjäksi,
omalla täydellisyydelläsi.

Köyhäksi autosi arvolla.
Tyhmäksi todistuksillasi.
Mitättömäksi mitoillasi,
Onnettomaksi,
käsistäsi yöhön haihtuvalla onnella.

Arvottomaksi omalla arvollasi.
Arvoiltasi hylätyksi.
Voititko arvallasi täyteyden,
taidoillasi taivaan.

Saitko lopulta enemmän kuin hän,
joka jäi kokonaan ilman.

Peräkammariin,
sivukylään, taajaman taakse,
ilman peitevoidetta, naamaria,
maskia, small talkkia.

Luonnontilaan, aitona
rehevänä,
muokkaamattomana.

Onko maljasi täynnä.

Oletko varma,
ettei se ole sakkaa.

Entä jos maljasi, onkin pieni,
vaikka on täysi, ylitse vuotaen
erinomaisuuttasi.


Hileitä/Jaana Lampinen 

Halla hiipi hiljaa juhannusyönä.
Saarijärven salomailla,
niin kuin joskus aikoinaan.

Ohitti usvaisen lammen rannan,
henkäyksen ohuena lipui,
kuuraisessa liehukkeessaan,
katsomaan juhannusvalkeaa.

Kiersi nuotion savun, saunan piipun,
ihmetteli hallaharsoja, mennessään,
hiipi rinnettä ylös,
puolivälissä pysähtyi ja katui.

Pudotti kuuraisen harsonsa
nurmikolle, paetessaan kesää,
 ja palasi tuntureille,
lapin lasten hillasoille.

Vei mukanaan
seitsemää sorttia,
lumityynynsä alle,
laihopellosta lähtiessään.

Pikkuinen lintu pesällä
suojasi untuvikkojaan,
juhannusyönä keskikesällä.
Ääneen voivotti,
Suomen kylmää suvea.

Tilasi lentoliput etelän aurinkoon,
niin kuin moni muukin,
arkeen palattuaan.


Hileitä/Jaana Lampinen

perjantai 20. kesäkuuta 2014


Sitä minä sinulle toivon,
että sinulla on joku,
joka katsoo kanssasi eteenpäin.

Joku joka kuulee erityiset sanasi,
joku joka sanoo sinulle katseella,
teoilla sanoilla ja ajatuksin,
että olet suurenmoinen ihminen.

Sitä minä sinulle toivon,
että sinulla on joku,
joka koskettaa sydäntäsi
niin, että henkeäsi haukot.

Että on joku, joka hipaisee sieluasi
niin, että tiedät olevasi rakkaista rakkain,
ja tunnet olevasi ainutlaatuinen,
tärkeä ja uniikki sellaisena kuin olet.

Sitä minä sinulle toivon,
että sinulla on joku,
joka herättää uinuvat tunteesi,
liikuttaa maata jalkojesi alla,
niin, että näet myös ympärillesi.

Että sinulla on joku,
joka saa sinut hymyilemään,
rakastamaan ja jakamaan
omasta yltäkylläisyydestäsi.

Sitä minä sinulle toivon, että on joku
joka pitää sinusta huolen,
ja saa sinut kurottautumaan
taivasta kohti, ojentamaan kätesi,
Hänelle joka sinua rakastaa,
ja tämän kaiken antaa.

Sitä minä sinulle toivon.

Ja sitäkin:

Että sinulla on joku,
joka saa sinut laittamaan
kätesi ristiin ja kiittämään.

Hileitä/Jaana Lampinen
Kuva/Sonja Lampinen

torstai 19. kesäkuuta 2014


Juhannus 2014

Halla tuli kaukaa,
kuukausien päästä
ja jäi öiksi.

Ohimennen ärhenteli,
nipisti perunaa, sylki päälle,
ja merkkasi omakseen,
polki jalkoihinsa Joriinin.

Kesä oli nöyrä,
antoi tulla lunta tupaan,
mutta herätti auringon aikaisin,
siivoamaan jälkiä.

Illalla sopivat hallavartiosta,
aurinko lupasi valvoa,
muutaman yön nukkumatta.

Hileitä/Jaana Lampinen

Runotorstain haasteruno: Juhannus 332

tiistai 17. kesäkuuta 2014


Herkkä ja viaton,
hento ja hurmaava
”Prinsessa Ruusunen ”

tuoksuu ja huumaa
yöttömään yöhön
kuumaan, nukahtaa.

Siron sorjasta varresta
värttinän piikkejä sata,
myös minua haavoittaa.

Unettomaan ikävään,
jatkuvaan kaipaukseen,
kesään, kahlitsee.

Hileitä/Jaana Lampinen
Kuva/Sonja Lampinen

 Rakkaus,
kuin juhannusruusu.

Kukkii, kuin morsian.
Herkän kauniina,
piikikkäistä piikikkäin.

Vetää puoleensa
pörrääviä kärsäkkäitä,
piikikkäitä vaihdokkaita.

Polttavien nokkosten ympäröimänä,
herkistä herkin sateelle,
tuulille ja myrskyille.

Vaihtaa syksyyn väriä.
Talvella, kuin pystyyn kuollut.

Ruokkii silti varpusia.

Rakkaus, kuin juhannusruusu,
tuoksuva hurma.
Valkoinen viattomuus
koskijan turma.


Hileitä/Jaana Lampinen
Kuva/Sonja Lampinen

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ota kädestä kiinni
juostaan nauraen,
niin kuin lapsena
kevein askelin.

Ota kädestä kiinni
lähdetään etsimään,
niin kuin nuorena
onnesta haaveillaan.

Ota kädestä kiinni
 kuljetaan kaksin,
niin kuin rakkaat
toistansa tukien.

Ota kädestä kiinni
unelmoidaan,
kesä kantaa
kaipuuta rakkauden.


Hileitä/Jaana Lampinen
Kuva/Sonja Lampinen 12v


Sävyisyys
on aallonmurtaja,
laupeus
ihaninta ihmisessä.

Sydämeni koettelee Hän,
joka yksin tietää kaiken.

Häneen minä turvaan,
enkä huku,
vaikka, kaaduin sanoihini.


Hileitä/Jaana Lampinen 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014


Ota katkera kiivaus suustani pois,
tahdon kantaa armosi läsnäoloa,
kuin pimeässä loistavaa lamppua.

Heijastaa valoa, säteillä iloa
ja hehkua lämpöä,
silmästä silmään, iholta iholle.

Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kirjoita pehmein sormin
hopeakynällä pilven reunaan,
valoisia terveisiä.

Kirjoita sanoitta,
sydämellisiä
lämpimiä ajatuksia.

Hipaise hellästi
tuulen tuivertamaa.

Vaikka olen allapäin,
niin, kyllä minä näen
lätäkönpinnasta,
valon ja varjon
vaihtelua.

Hileitä/Jaana Lampinen







En esittele,
puutarhani kompostia,
vieraille enkä tutuille.

Vaikka:
Rönsyilevä elämänlanka,
on saanut voimansa
kuhisevan katteen alta,
mustuvan mullan kätköistä,
pois heitetystä jätteestä.

Se on toisarvoista.

Taivaan sateen,
loistavan auringon,
hyvän siemenen
kylväjän rinnalla.

Hileitä/Jaana Lampinen






perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tuuli pakottaa
pölisevän puun suihkuun
kääntämään lehden
minä käänsin omani
täälläkin sataa vettä

Tanka Hile/Jaana Lampinen

torstai 12. kesäkuuta 2014

R.I.P.

Kyyneleeni virtaa,
kuin hiljaa lipuva joki,
muistaen ja pintaan
nostaen, kauan nukkuneet
hukkuneet tunteet.

Pölyyntyneet kuvat,
tomuun peittyneet jäljet.

Jäädytetyt  muistot,
vierain käsin, suljetut silmät.

Voi!

Miten minä sinua
rakastin, sinä minua, vaikka
kaiken pakastin sisimpääni
tallensin ja halusin
vain unohtaa.

Etten, enempää
särkyisi tai särkisi
sirpaleiksi hajotettua,
hileiksi jäädytettyä
elämääni.



Hileitä/Jaana Lampinen
Sanojen tempaamana
villisti juoksevassa koskessa,
lauseiden pyörteissä,
lipuvassa virrassa,
suvannossa kuin hukkuva,
tartun oljenkorteen.

Todelliseen rakkauteen.

Sydämeni kuin tuuli,
hyminä pellonkorsissa,
värinä lehvistössä,
hiipuva hiillos nuotiolla,
riitettä, hileitä pinnan alla.

Niin monta kertaa,
kääntänyt selkäni tunteille,
jäätänyt pääni ajatuksille,
tukkinut korvani, sulkenut silmäni,
puuduttanut ja puutunut,
koskematta jättänyt
-        ja jäänyt.

Etten tiennyt:
Että Sinun rakkautesi
on kuin maanjäristys,
sydäntä pompottava jytinä.
Rakenteita horjuttava, huojuttava,
huimaava, juovuttava tunne.

Kuin tsunami,
hukuttava hyökyaalto,
joka tempaa mukaansa,
 ravistaa, pyörittää ja pesee,
kaikesta entisestä.

Saa haukkomaan henkeä,
luopumaan suosiolla turhasta,
katsomatta taakseen.

Sinun rakkautesi valtaamana,
olen kuin syttynyt tulivuori.

Ja vain Sinä, yksin Sinä,
voit minut sammuttaa.

Hileitä/Jaana Lampinen




keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Taivun tuulessa
virran kepeään juoksuun
lähden merta päin
aallonharjalle nousen
oljenkorrella keinun.

Tanka Hile/Jaana Lampinen


tiistai 10. kesäkuuta 2014


Ainutlaatuinen
laulaja puun oksalla
yksin kuuntelen
niin kuin sinäkin toista
samanmoista jossakin.

Tanka Hile/Jaana Lampinen



maanantai 9. kesäkuuta 2014

Taivuteltuja
hedelmäpuun oksia,
jaksavat kantaa
sadon repeämättä,
toivon katkeamatta.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Niin moni meistä,
katoaa, häviää ja haihtuu.

Rivienvälistä,
sanojen syömänä.

Jos ei tule kuulluksi,
nähdyksi,
tai ymmärretyksi.

Silmien edessä.
Korvan takana.
Sydämessä.


Hileitä/Jaana Lampinen
Älä ole kaukana,
älä ohi kulje.
Älä kätke kasvojasi,
älä silmiäsi sulje.

Kallista korvasi puoleeni.

Huokaukseni on kuin tuuli,
värisevän haavan lehvistössä.

Sinuun luotan ja turvaan
Sinua ikävöin ja etsin.

Ojenna kätesi,
 hipaise sydäntä sydämellä
henkeä hengellä.

Virvoita nääntynyt sielu,
Sanan puhdistavalla voimalla.
Rakkaudella ja armolla.


Hileitä/Jaana Lampinen