Ei
tiedä hän,
rosoisuudessaan,
että
valolla on monta paikkaa loistaa,
hänessä
ja hänen säröissään,
särmissään
ja silmissään.
Ei
tiedä hän,
kynnöksellä
ollessaan,
että
siemenellä on monta paikkaa,
hänessä
rikkonaisessa,
kasvaa
ja vihertää,
juurtua
Häneen.
Ei
tiedä hän,
kyyneleissä
ollessaan,
että
pisarassa on monta paikkaa,
heijastaa
taivasta,
hänessä
ja Häneen.
Ei
tiedä hän
nöyryydessään,
että
Hänessä, hän on
kuninkaan
tytär
sävyisässä
loistossaan.
Hileitä/Jaana
Lampinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti