On se vaan hienoa olla äiti,

Saa pestä pyykit vaaleanpunaisiksi,

tai likaisen harmaiksi,

kadottaa sukista puolet pesussa,

keittää joka aamu kaurapuuroa,

syöttää lapsille kaalikeittoa,

tai lanttulaatikkoa.

Ja siitä huolimatta on,

rakastettu

hyväksytty

halittu ja paijattu.

On se vaan hienoa olla äiti,

Saa valittaa tekemättömistä töistä,

tiuskia joutavista,

kilistellä ja kalistella astioita,

paiskoa kurarukkasia,

saa lyödä hanskat tiskiin.

tai ripustaa naulaan.

Ja siitä huolimatta on

rakastettu

hyväksytty

halittu ja paijattu.

On se vaan hienoa olla äiti.

Saa muistaa,

miten oma äiti oli rakas

työn ja touhun uuvuttamana,

Ihailtu, hyväksytty

halittu ja paijattu.

Ja niin rakastettu

että lapsen sydämeen sattui.

On se vaan hienoa olla äiti.

Saa ruusuja joka vuosi,

rakkauden kera,

kiitoksin maustettuna

vaikka on tehnyt vain parhaansa

ja kokenut silti epäonnistuneensa.

Ja siitä huolimatta

on niin rakastettu

hyväksytty

halittu ja paijattu.

Että muistaa joka päivä

mitä armo ja armollisuus on

mitä rakkaus, Jumalan lapsena on.

Ja äitiys vain varjo, siitä paremmasta.

Hileitä/Jaana Lampinen