Sivusin yötä,

tuiskutuulessa lumi

viiltävän kylmä.

Upposin tunteisiisi

joka kirjainta myöten.

Hileitä/Jaana Lampinen

Sumu suutelee

auralla kuorittua,

apea mieli

ei näe valon voimaa

talitintin rinnassa.

Hileitä/Jaana Lampinen

RIVERDANCE

Riverdancea suolla,

hiljaisia suokukkoja

kaulukset pölisten.

Usvatanssin rytmissä

liikettä ketjussa.

Marssi askelin sulkasato,

vaimoista aina kato.

Ani harva katsomossa

valvomossa vahtimassa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Runotorstain 414 haaste Tanssi

Suokukko (Calidris pugnax) on kurppien heimoon kuuluva kahlaaja joka herättää huomiota soidintanssillaan, laji on suomessa erittäin uhanalainen

Runotorstain 441 haaste:

Säde

Valo ei omi säteitään,

eikä lämmitä vain itseään.

Aina se jakaa omastaan.

Kimmeltää ja loistaa

kastepisarassa, jääkiteessä.

Silmissä, hymyssä, sydämessä.

Hileitä/Jaana Lampinen

Sävy

Tuuli kulkee missä tahtoo,

luonto vaihtaa sävyä

sen voimaan taipuessa.

Tuulen tyyntyessä

pinta peilaa kauneuden,

virta vie mennessään eilisen.

Sen sävystä tunnistan

sydämesi rakkauden.

Hileitä/Jaana Lampinen

 Pitkään aikaan en ole täällä päivitellyt, kun lukijat viihtyvät paremmin Hileita sivulla facebookissa.

Minulta on valmistunut tankarunokirja: Kurki laulaa suomeksi. Sitä myydään verkkokaupoissa esim Adlibriksellä.http://www.adlibris.com/fi/kirja/kurki-laulaa-suomeksi-9789523187566?utm_source=criteo&utm_medium=banner&utm_campaign=retargeting

Aamun kajossa

pehmeä hallaharso

aurinko nostaa

keveästi helmoja

haituvia valossa.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Runotorstain haaste 375

Vanne

Niin kuin katajainen vanne kiulussa

muodon antaa ja kasassa pitää,

niin Sinä minussa sitkeästi

muotoa annat ja kasassa pidät.

Niin kuin sormus sormessa

on merkkinä liitosta,

Niin Sinun rakkautesi

ja uskollisuutesi on vanne

sydämessäni.

Niin kuin vanne tynnyrissä

niin Sinä minussa,

sisällön elämääni talletat.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Rakkaus kasvaa

sydämestä sydämeen,

lempeä katse

vaikuttaa tahtomiseen,

myötä, vastamäessä.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Rakkautta on

kun, perhe kasvaa yhteen.

Ja kaksi tahtoo

sulautua yhdeksi,

kauniiksi elämäksi.

Hileitä/Jaana Lampinen 

 Rakkaus tahtoo

suojella ja varjella

myrskytuulilta,

eikä keikuttaa purtta

yhteisellä matkalla.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Rakkaus tahtoo

auttaa aina mäessä

antaa tukea,

iloa ja onnea,

jakamalla tuntea.

Hileitä/Jaana Lampinen 

 Rakkaus tahtoo

katsoa kaiken taakse

anteeksi antaa

tukea ja rohkaista

valoon kantaa omansa.

Hileitä/Jaana Lampinen

 

Levähdyspaikka

taukotupa hiljaisuus,

sydämen kiitos

kaipaus lähellesi

kätesi alle lapset.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Olen jo vanha,

unohdan asioita,

muistuta joskus,

että yhä rakastat

savea kädelläsi.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Hän on elämä

sen kauneuden luoja

yltäkylläisyys

valon kirkkauden tuoja,

suoja iankaikkinen.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Sinun sanasi

rohkaisevat matkalla

valaisevat tien

luovat versoja jäästä

tähtiä hallaöistä.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Katson varjoista

aina valoon, aurinkoon,

eikä varjoa-

ole ilman valoa,

murheista mustunutta.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Myötäinen kääntyi

kapeaksi poluksi

vastatuuleksi

pilvinen pimeä tie.

Kaikki kaikkosi kauas.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Taivas sytytti

sydämeni tulesta

tempaisi tuuliin

loimusi lempeästi

hiipui aamuaurinkoon.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Pohjoisentaivaan

maassa pieni ihminen,

yllä ääretön.

Esirippu aukeaa,

taivaantuli koskettaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Valkoiset hanget

jalokiviä täynnä.

Suljetuin silmin

kiireessä kuin sokea,

en tuntenut sinua.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Sinä valitsit

heikon ja vajavaisen,

kalpean hennon,

istutit hyvään maahan.

Kantaako hän hedelmää?

Hileitä/Jaana Lampinen 

Sinä sen tiedät.

Ei sanaa huulillani

jota et tunne.

Olenko minä rakas,

siitäkin huolimatta.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Oudoilla teillä

pimeällä polulla

seireeni kutsuu.

Mystisillä tulilla

moni polttaa sielunsa.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Hän kutsuu meitä

lepäämään hiljaisuuteen

rauhaan, rakkauteen.

Palaamaan yhteyteensä

oravanpyörästämme.

Hileitä/Jaana Lampinen

Turtunut sydän

ei kuule, eikä näe.

Murtunut mieli

ei tunne, ei luokse käy.

Paimen etsii rakkaitaan.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Kaiken kauneuden

yllä on tähtitaivas,

tuulien koti,

tanssivat revontulet

lumoava salaisuus.

Hileitä/Jaana Lampinen

Menneen katveessa

eilispäivän huolissa

huomiseen luotan.

Aurinko kultaa hangen

silmänkantamattomiin.

Hileitä/Jaana Lampinen

Katse on

valo kasvoilla

silmissä loistavat tähdet.

Katse on ystävä

ja ystävän myötätunto.

Katse on lupa välittää.

Katse kantaa iltaan,

ja antaa aamuun toivoa.

Saanko katsoa,

katsotko sinä,

mitä meille tänään,

tänään oikeasti kuuluu.

Kun yhdessä katsotaan,

toisiamme silmiin.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Saanko kerran lähellesi tulla,

saanko kerran käteen tarttua.

Saanko kerran sylihisi jäädä

sielujen kiitos säveleen.

Sillä löysi lintu pesäkolonsa,

tuhlaaja lapsi kotiinsa.

Untuvikko majan suojaisan

siipiensä alta turvasta.

Saanko kerran lähellesi tulla,

saanko kerran käteen tarttua.

Saanko kerran sylihisi päästä

sydämeni etsii Sinua.

Sillä löysi lintu pesäkolonsa

tuhlaaja lapsi kotiinsa.

Untuvikko majan suojaisan,

siipiensä alta turvasta.

Saanko kerran lähellesi tulla,

saanko kerran käteen tarttua.

Saanko kerran sylihisi jäädä

ylistys virttä veisaamaan.

Sillä löysi lintu pesäkolonsa

tuhlaaja lapsi kotiinsa.

Untuvikko suojaisan majan,

siipiensä alta turvasta.

Hileitä/Jaana Lampinen

Runotorstain haasteruno:

Toivo

Karstaa, kehrää,

polkee jalkaa.

Ihminen vyyhteää

elämän lankaa.

Usko ja toivo kierteessä.

Rakkaus vahvistaa

luottamuksen kuviossa.

Lopputulos

päättelyä vailla.

Hileitä/Jaana Lampinen

Aurinko tietää

minne illalla laskee

tuntee rajansa.

Ihmisen rajattomuus

on tuhoon tuomittua.

Hileitä/Jaana Lampinen

Luonto on lahja,

salaperäisen kaunis

voimaannuttava.

Hänen kätensä jälki,

lintu ja ihmislapsi.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Auringon peitto

oheni ja repeytyi,

kirkas turkoosi

taivaankansi näyttäytyi,

lumi suli ilosta.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Pelokas lammas

säikkyvä, arka parka.

Hän sen valitsi.

Sillä Hän on heikoissa,

voimallinen, väkevä.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Valo sytyttää

jääpuikkoja räystäällä,

taivaan kynttilät

kristallinkirkas välke,

kevät säihkyy tähtinä.

Hileitä/Jaana Lampinen

  

Vain vähän aikaa

kärsittyämme kylmää

aurinko nousee,

lämmittää ja valaisee.

Kirkastaa taivaansinen.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Kullankeltainen

tähkäpää on nöyrtynyt,

valmis sirpille,

viimeinen kuhilas

pellonnapa, täyttymys.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Liian arkinen

harmaa kotikutoinen

 vaisu varpunen,

varjo ilman valoa

sanat ilman Sinua.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Joulukorteista

tippuneet punatulkut

ruokapöydässä,

lintulaudan kuningas

tönii nokkamutrussa.

Hileitä/Jaana Lampinen 

JÄLKIÄ

Metsänreunassa

ketun helminauha,

harakan siipi

hipaisi pehmeästi

lunta ladun varressa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Kevätlaulu

Sinitiainen

lippalakki kallellaan

kohti kevättä,

talitiainen nauraa

laulaa hangen sulaksi.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Talven ilo

Etsin iloa

lumisesta metsästä,

tuiskun aalloilla

talitintti sirkuttaa,

vilkuttaa lumitähti.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Valkoinen hiljaisuus

Taivaasta sataa

valkoista hiljaisuutta,

taivaanrannassa

levollinen hämärä

rauhoittaa levotonta.

Hileitä/Jaana Lampinen