torstai 29. tammikuuta 2015

Kaukana on kaiken olemus,
ja syvällä, niin syvällä
kultaakin kalliimpi.

Kuka voi sen löytää
maksamatta viisauden hintaa,
etsijän osaa.

Mitä on ollut, sitä vastakin on.

Sillä siellä, missä on viisautta,
on paljon surua,
tietoa katkeransuolaista,
viisautta kuolemankarvasta.

Ja se joka sitä lisää, se tuskaa lisää.

Ihminen tekee suoran tien
mutkaiseksi,
mutkaisen polun suoraksi.

Löytämättä viisautta,
ohittamalla Hänet
joka on kaiken alku ja pää.

Turhuuden turhuus
mitta ja mutka.

Hileitä/Jaana Lampinen

keskiviikko 28. tammikuuta 2015


Niin monta velallista
saanut säälistä
anteeksi velkansa.

Tekonsa ja sanansa.

Niin monta velallista
velkomassa
säälittä omiaan.

Teoista ja sanoista.

Liian monta palvelijaa
muuttunut
farisealaiseksi.

Teoissa ja sanoissa.

Ole meille syntisille armollinen,
teoista ja sanoista.

Sillä ei meillä ole
mitään,
millä maksaisimme
sielumme lunnaat.

Omahyväisyydessä.

Hileitä/Jaana Lampinen

sunnuntai 25. tammikuuta 2015


Aina on ollut
työtä ja tehtäviä.
Ihminen väsyy
sukupolvet kuihtuvat,
ajan tavoittelussa.

Hileitä/Jaana Lampinen





Kaikki itsensä
väsyttää, ei näe silmä
ei kuule korva
kylläänsä elämässä,
sydän täyty hyvästä.


Hileitä/Jaana Lampinen
  

perjantai 23. tammikuuta 2015


Kauneus on katsojan silmissä,
näen mitä haluan nähdä,
älä piilota minulta herkkyyttäsi,
haurauttasi, ole aina luja ja rohkea
vuosien sulautuessa varjoosi.

Hileitä/Jaana Lampinen 


Luonto uudistuu
aina, päivästä päivään
Jumala puhuu
ihmisen sydämessä,
näet sen myös luonnossa.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Sydänkoti


Sydänkoti
pohjanmaalla.

Ja aina sen tuntee
lumisella
peltoaukeamalla.

Aavalla ulapalla,
järvenjäällä.

Lakeuden
pohjattoman ikävän,
juuriaan hipaisevan.

Ja aina se muistuttaa
vapaudesta valita
suorin tie, totuuteen.




©Jaana Lampinen

torstai 22. tammikuuta 2015


Tuulen henkäys
eilisen hauras varjo
auringon alla
kuivuva ruohonkukka
rastaanrinta taivaalla.


Hileitä/Jaana Lampinen

Runotorstain: perspektiivi 


Piilota minut
kämmenesi hipiään,
kainaloiseksi,
kätke minut liepeisiin
valinnan vapaudelta.

Älä heitä pois
uskallustasi elää,
rohkeuttasi.
Sillä tarvitset sitä,
sanoi Hän lempeästi.

Saat viisautta
ymmärrystä valita
niin kuin oikein on
kun, halajat totuutta
ja pysyt Sanassani.

Hileitä/Jaana Lampinen 

tiistai 20. tammikuuta 2015



Ei kyyneleet,
vuosien pöly,
talven lumi,

Aika.

Ei tulevat.

Ei lempeät sanat,
hyvät teot,
muuttumisleikit.

-        Tekemättä jättämiset.

Peitä syyllisyyttämme,
 alastomuuttamme.

Hänen edessään.

Eikä kirvoita kahleita.

Vaikka, niin toivomme,
uskottelemme
itselle ja toisille.

Vain pisara
Jeesuksen verta,
murtaa
syyllisen kahleen.

Peittää, muuttaa - kaiken.

Virvoittaa
elämään väsyneen.


© Jaana Lampinen 

maanantai 19. tammikuuta 2015


Virran tullessa,
valo sanoo päivälle
linnut luoduille
taivaanvahvuus julistaa
Hänen valtasuuruuttaan.

Sulaa jäinen maa
sydänrouta kirpoaa,
tähti viestittää
kyynelhuntu kimmeltää,
maa ja taivas iloitkaa.

Nostakaa päänne
varisevat vainiot
täyttyvät sanat,
virrat virtaa virvoittaa,
kansa huutaa Jumalaa.


©Jaana Lampinen 


Tyyntynyt tuuli
oksilla pitsiharso
kevyen kaunis
talveen taipunut valo,
etäällä laulaa lintu.

©Jaana Lampinen


Hän itse etsii
kadonneet ja eksyneet,
tieltä poikenneet,
pimeään hajaantuneet.
Ja pitää niistä huolen.

Hän pelastaa ne
pimeästä loukosta.
Hän itse kaitsee
ja heikkoja vahvistaa,
Hän ohjaa ja ymmärtää.

Hän sitoo haavat,
kantaa, itse lohduttaa
kotiin johdattaa.
Antaa voiman vaeltaa
taivasten valtakuntaan.

©Jaana Lampinen


perjantai 16. tammikuuta 2015


Nöyrä kuin paju.
Tuulien tuolla puolen
minä en taivu,
en koskaan jää, alle jään,
kevättä odottamaan.


© Jaana Lampinen 

torstai 15. tammikuuta 2015


Talvimyrsky
hautasi unelmat,
lumi peitti toivon.

Riittääkö usko
kevääseen,
rakkaus ikuisuuteen.

Löydänkö silmun
suljetuin silmin,
kuuraisin huulin.

Kuuleeko routainen sydän
jäisin korvin
sulavien
hileiden helinää.



©Jaana Lampinen 

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Taivaalla
pilvijunassa,
avoin sydän.

Täynnä taivaan kirkkautta.

Puhui
ohi lipuessaan,
Isän rakkaudesta.

Voi jospa minäkin -
tuuliin hajoava
puhuisin.

Ohi mennessäni
avoimena,
Isän rakkaudesta.

Niin että joku,
kaivaten
taivasta ajattelisi.


©Jaana Lampinen

Lumihangella
välkkyy kirkkaat timantit,
taivaan tähtivyö,
putosi tuiskutuuleen
peitti maan, niin kuin taivaan.


©Jaana Lampinen 

perjantai 9. tammikuuta 2015

Lumisen aamun
verhoissa nukkuu kevät,
himmeä taivas
avaa säie kerrallaan
kirkasta valojuovaa.



© Jaana Lampinen 

torstai 8. tammikuuta 2015


Aaronin sauva
raapusti tuiskutuuleen
kirjoitti tähtiin,
lumi peitti, ennen kuin
luettiin, vaikka nähtiin.


© Jaana Lampinen 


Pitkä pimeä
talvipäivän seisaus
kahleet kirpoaa,
valo on jo minussa
toivo etsii ikkunaa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 


Ikivihreä
taipunut maata myöten
pitsivaipassa
kylmissään ja jäätynyt
on lainahöyhenissä.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 

keskiviikko 7. tammikuuta 2015


Olet onneni
lepo rauha hiljaisuus,
olet kirkkaus
taivaan sävel kauneus,
sointuva levollisuus.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 


Katseeni maassa
pimeän painaessa,
lumihiutale
taivaantähti kimmeltää,
 kirkkaudesta viestittää.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 

tiistai 6. tammikuuta 2015


Olen sokea
pimeässä nurkassa,
tahtoisin saada
näkökykyni jälleen,
viattoman rakkauden.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Lumi narisee
pakkasyön kylmyyttä
huopatossuissa
revontulet tanssivat
hankivarjojen mailla.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Ajastimella
lähtee valo liikkeelle
lumivalkea
sisätilan kylmetin
kuulaankirkas  pakkasyö.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015


Sakea valo
harmaata lunta täynnä
metsän hiljaisuus
elämä piiloutunut
umpeutunut pesätie.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 


Metsä kantaa talven,
lumen taakan olallaan
jäinen paino oksillaan.

Lintu kesää siivillään,
vaieten
tummien pilvien alla.

Ihmisen taakkana kipu,
murhe sydämellä.

Lepo, rauha
Isän kämmenellä.


Hileitä/Jaana Lampinen
  


Vastasyntynyt vuosi, 
uusi elämä
puhdasta, vapaata,
tilavaa.

Päivä hengittää valoa, 
kevyen verhon takana kevät.

Eilisen ovi suljettu.

Muuttokuorma purkamatta.

Arki aloittaa kaiken alusta.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Sinä teet uutta
virranuomaa ja tietä
uudispeltoa
ruoppaat aikojen tuomaa,
siunaten kynnät, kylvät.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

torstai 1. tammikuuta 2015


Meidän vanhuuteen
hamaan harmaantumiseen,
Hän on ja elää
rohkaisee ja lohduttaa
tänään, niin kuin eilenkin.


Tanka Hile/Jaana Lampinen