torstai 31. heinäkuuta 2014

Omaa äitiä
lapsuuden maisemissa
ei unohdeta,
taipaleen päättyessä
kuihtuvalle kummulle.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Sinäkin kuljit
surulaakson lävitse,
minäkin itkin
sinun kyyneleitäsi,
tänään itken sinua.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Talleta helle
onnellisiin muistoihin
niin se lämmittää
sinua talvellakin,
pakkasen paukkuessa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Heinäkuun helle
paahtaa ruskeaa nahkaa,
hautova haude
hiostaa jo hikistä
rusinaksi nääntyvää.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Siivetön suru
ikävöi lapsuuttansa,
virtaa vuolaana,
kaipaus ei pakene
kyyneliinsä hukkuvaa.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Olet kaukana
en unohda sinua.
Olet rakkaus,
säteilevä kaipaus,
koskettava ikävä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Lakeuden tuuli hiuksilla,
metsän tuoksussa,
muistojen kauneus.

Kyyjärven aaltojen hioma,
rakkaus Nopolanjoessa,
Korpelassa lapsuus,
kynnyspuulla.

Haviseva ikävä
suljetun oven suulla.

Hileitä/Jaana Lampinen


Painava köli,
tunteita lokeroidaan,
laiva purjehtii
pohjakosketuksesta
huolimatta huomiseen.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

perjantai 25. heinäkuuta 2014


Matalikolla
huokailen jähmeänä,
en jaksa soutaa
huovata suruani,
kivinen riippa painaa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kullankeltainen
aamu heijastaa läpi
varjokuvia,
aitanseinällä tanssii
aurinko lehdistössä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Loppuun kuljettu
tallattu polku tässä,
jatkoa ei näy,
tähänkö jään makaamaan
suruun suljetuin silmin.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

maanantai 21. heinäkuuta 2014


Äidinrakkaus
on kultaakin kalliimpaa
kun, sen menettää.
Minua ei kukaan niin
kuin, minä lapsiani.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Äänekäs perhe,
lahjakkaita lapsia
koivunoksalla
metsäpolun kaarteessa,
pesä soi yötä päivää.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Ei vastaa toinen,
kaiku samanmoinen,
ei sano, ei ano,
minullakin on jano.

Ei yhtä totuutta,
ei yhtä mustaa,
elämässä riittää
monenmoista tuskaa.

Ei yhtä valkoista,
tämän maan varjoista.
Ei yhtä punaa,
kaikista marjoista.

Ei yhtä harmaata,
harmaista pilvistä.
Ei yhtä kovuutta,
suojaavista kilvistä.

Ei yhtä katsetta samanmoista,
ei ilmettä ole toista.
Ei hymyä, samanmielistä,
ei sanaa, samankielistä.

Jokainen maustaa tavallaan,
sanoo sanottavansa ajallaan.
Eikä minulla ole takkia kääntää,
ei vuorta toisin vääntää.

Tämä kaikki Hänelle riittää,
erilaisuudesta voi vain kiittää.


Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ikävä etsii kotia,
kyyneleet piiloa,
suru kammiota,
murhe nurkkaa.

Yötä päivää,
verestävin silmin,
hapuilevin ajatuksin,
petaan heille sijaa.

Verhotakseni,
kätkeäkseni,
heidät pois näkyvistä.

Tulivat jäädäkseen.

Vaikka, eivät sovi sisustukseen.


Hileitä/Jaana Lampinen


torstai 17. heinäkuuta 2014

Omat tekoni,
tekemättä jättämiseni,
ovat kuin suuria vuoria,
kanjoneita, rotkoja, kuruja.

Kuin varjoja elämäni yllä,
pilviä auringon edessä.

Enkä minä mitään näe.

En tiedä mihin mennä,
miten olla.
Ihminen ihmisten joukossa.

Anna minulle:
Yksi säde taivaastasi,
yksi säie viitastasi,
yksi säe sanoistasi,
niin tartun siihen.

Ja silloin tiedän:
Sinä et minua hylkää,
etkä yksin jätä.

Yksi säde, yksi säie,
yksi säe,
Ja kaikki on toisin,
niihin tarttuisin
jos,
omin teoin, voisin.


Hileitä/Jaana Lampinen

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Aamuaurinko
kurkistaa kuusten alle,
minä en tiedä
mitä se etsii siellä,
ehkäpä varjoansa.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Ollakseen luja ja rohkea,
ei tarvitse olla kova ja vahva.

Ollakseen hyvä ja kiltti,
ei tarvitse olla onnistunut.

Ollakseen armollinen,
ei tarvitse olla mitään.

Sillä vain tyhjin käsin,
ansiotta,
voi jakaa Sinun omaasi
ansiottomille.

Golgatan ehtymättömästä,
lähteestä.


Hileitä/Jaana Lampinen

tiistai 15. heinäkuuta 2014


Älä sinä sano: Älä itke enää,
hänen on hyvä nyt.

Minä tarvitsen kaikki kyyneleet,
että saisin kellua
näiden murheellisten päivien ohi,
sillä en jaksa ottaa askeltakaan.


Hileitä/Jaana Lampinen

maanantai 14. heinäkuuta 2014



Tänään

Pientareilla kukkivat
mesiangervot tuoksuvat,
kuin suitsuke
surusaattueen edetessä.

Siniset kissankellot,
kumartavat päänsä
ja soittavat sinulle kelloja
kauniimmin, kuin koskaan.

Ja jokainen ihana päivänkakkara
viestittää rakkautta.
Pääskyset siipivät taivaita
ja satakielet laulavat.

Mutta sinä istut jo Isän sylissä,
perille päässeenä.
Hymyilet kauneinta hymyäsi
ja säteilet taivaan valoa.

Ei ikävä, eikä kipu
iloasi enää himmennä.
Tämän surujen maan jättänyt
väsynyt vaeltaja.


Hileitä/Jaana Lampinen 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014


Vain äänetön kyynel,
hiljaisuudessa.

Sinäkin olet vaiti.

Sydämeni tyyntyessä,
tyytyessä, tahtoosi.

Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 12. heinäkuuta 2014


Kyyneleet sulattavat
alastomia
peitettyjä ajatuksia,
näkevät kaiken toisin.

Suurentelevat
ja sumentavat
valon niitä spektrinä
värittäessä.

Suolaisina
kirveltävät auki revittyä
pintaa.

Suru ei ole sairaus
vaikka, se satuttaa
ahdistaa ja pelottaa.

Suru hoitaa:

Avatessaan
arpeutuneita haavoja,
syventäen tunteita,
avartaen kulmia,
kovertaen säröjä.

Kyyneleet sulauttavat
meidät kaksi erilaista
ja niin samanlaista,
saumattomasti yhteen
muistojen sammioon.

Ja se erillisyys ja erilaisuus
haudataan kanssasi,
ja se yhteisyys ja yhteneväisyys
jatkaa minussa.

Ylivuotaen vielä,
näissä lukemattomissa,
kyyneleissä.


Hileitä/Jaana Lampinen




torstai 10. heinäkuuta 2014


Tummanharmaita
pilviä vaahtopäinä
liikekannalla,
 jyminällä tulossa
taivaan salamasota.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ilma väreilee
hikevänä lämmössä,
heinän kukkiessa
viimeistä päivää,
kaikella on aikansa.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tahdon uskoa
juosta aallon harjalla
tulla luoksesi
uppoamatta veteen
nojaamalla järkeeni.

Tahdon uskoa,
siipeni eivät kanna
järkeni riitä,
käske Sinä aaltoja
meitä kannattelemaan.

Tahdon uskoa
ihmeisiin, ihmetellen
Sinun voimaasi
nähdä niissä vain Sinut
ja Sinun rakkautesi.

Tahdon uskoa
näkemättä vajaata
ihmisenkättä
uskoa Sinun voimaan
toimia parhaakseni.

Tanka Hileitä/Jaana Lampinen

maanantai 7. heinäkuuta 2014


Aatami ja Eeva
löytyivät pensaasta,
Joona valaan vatsasta,
Sakkeus viikunapuusta.

Tiedätkö Sinä,
katajaisen kansan
pistelevän piilon?

Kutsu Sinä,
niin minä vastaan:

Täällä me ollaan,
ja ikävöidään Rakkautta.

Täällä me ollaan,
kaihertava kaipuu
piikkinä lihassa.

Täällä me ollaan,
polttavat kyyneleet poskilla,
epätoivon suossa,
tyhjiä pulloja pitkospuissa.

Kutsu Sinä.
Niin minä vastaan:
Täällä me ollaan.

Etsi Sinä,
ja löydä meidät.


Hileitä/Jaana Lampinen

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014


Köydenvetoa
kaupunkien välillä,
taivaankannessa
rispaisia säikeitä
haihtuvia haikuja.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Kirkkaasti loistaa
hymy lapsen silmissä,
kirkkaasti kantaa
into äänessä hetkeen,
minä muistan sen vielä.

Kirkkaita päivät
aurinkoisia kesät
lipuivat ohi
touhukkaana kuin lapsi,
ilo piripinnassa.

Kirkkaasti paju
pillinä kutsui ulos,
variksensaappaat
lätäkössä unohtui
saunassa vasta ropsui.

Kirkkaita muistot
villeimmistä leikeistä
onnellisimmat,
paljain varpain vapaana,
kasvimaata myös kitkin.

Kirkkaasti kantoi
taivas kottaraisia
langat mustana
missä ne nyt lentävät,
missä into lymyilee.



Tanka Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 5. heinäkuuta 2014


Kun taivas on hiljaa ja sanat ei anna,
pilvi peittää taivaan, eivätkä lauseet kanna.

Maasta olen minä tullut ja maahan palajan.
Haalean harmaa, kuin lätäkön vesi.

Sumua suon yllä, utua pellonpientareella.
Pilvenä edessäsi, ovat kaikki turhat sanani.

Älä hylkää minua ajatuksista, älä pudota lauseista.

Älä jätä kuuroa sokeaksi, käsipuolta jalattomaksi,
mykkää sanattomaksi, ontuvaa kuolleeksi.

Älä suolaa mauttomaksi, kirvestä terättä,
palvelijaa työttömäksi, lintua kesättä,
ystävää yksinäiseksi, ihmislasta valotta.

Vain Sinä. Yksin Sinä, saat kivet huutamaan,
kalliot ryskämään, meret pauhaamaan.

Hiekanjyvän elämään.

Vain Sinä. Yksin Sinä, saat maantomun soimaan,
tuhkan kukkaan puhkeamaan.

Vain Sinä. Yksin Sinä.


Hileitä/Jaana Lampinen


torstai 3. heinäkuuta 2014


Aalto liikkeessä
vangittuna raameihin,
muokkaa rajoja
itselleen sopivaksi
hiekkaan ja kalliolle.

Piirtää pehmeitä,
kirjoittaa tuokiossa
tuulen voimasta
uudestaan ja uudestaan,
pyyhkii minun jälkeni.

Rantahiekalta
irrotti juurenikin,
otti mukaansa
rajojansa tutkimaan
raamin sisäpuolelle.

Katson taakseni,
aalto peilaa taivasta
laine kuljettaa
kauemmaksi rannasta,
olenko vapaa, vai en?


Tanka Hileitä/Jaana Lampinen

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Taivas ja sade
yhteen kietoutuneina,
valottomana,
tumman pilven pinnalla
tuulen tuivertamat.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Lammen pinnassa
kuplii kraatereissa
kesäinen vesi,
pian on auringon vuoro
syleillä tätä maata.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Läheisen pellon koiranputket,
peilasivat pilvilampaita.

Hiljaisia kuvia.

Rakastuivat rastaanrintaan.

Tuoksuivat tuulessa
myötäillen ilmavirtoja.

Peittäen ja täyttäen
maataivaansa
valkoisen harson alle.

Sateen tullessa
eivät silmäänsä räpsäyttäneet,
pelätessään
värin vaihtuvan harmaaseen.




Hileitä/Jaana Lampinen
Loppukesäksi
arvotaan lomakeli
lintu kirjoittaa
siipisulat kuivana
poutajuovaan hellettä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen



Kylmässä tuulessa lentää lintu,
ei malta pysähtyä,
laulamaan kesäistä satua,
rakkaudesta.

Vaikka tänään, tänään
haluaisin sen kuulla,
aina onnelliseen
pisteeseen asti.

Hileitä/Jaana Lampinen

tiistai 1. heinäkuuta 2014


Pakenisinko
harmaan varjoni taakse
sanattomuuteen,
rajaisinko tonttini
sanat vieraskasveilta.

Enkö antaisi
sanan rehevöityä,
harmaan kukkia,
puhua vierainakin
kaunista kieltä meille.

Enkö antaisi
sydämeni käännellä
hiomatontakin,
kuin aarretta valossa
timanttia kivessä.

Enkö antaisi
sanojen laskeentua
kiitoradalle
uutta nousua varten
huolimatta kuvasta.

Tanka Hileitä/Jaana Lampinen 


Puu kantoi kevyttä valoa,
varjo maalasi piennarta,
pilvi suti taivaanrantaa.

Satakieli lauloi kesätyössä.

Hyttysen siipiessä ihoa,
ikävän sydäntä.

Latvuksessa kukkui käki.

Liian myöhään.

Hileitä/Jaana Lampinen