sunnuntai 31. elokuuta 2014



Mitä tietä kulkee valo,
mitä tietä ilo.

Näetkö kallion
kyyneleet,
näetkö pilvien
suruharson.

Aurat pieksevät tuulia,
lehdet lepattavat
hyvästejä.

Suo kaikuu haikeasti,
kaihoa väreissä.

Ja minä kaipaan
kevättä.
Sen hentoa liverrystä.

Silmussa asuu toivo,
sydämessä usko.

Rakkaus siipii taivaita,
hellii lämpimiä ajatuksia,
juuret syvällä mullassa.

Ja minä tiedän Lunastajani elävän.


Hileitä/Jaana Lampinen 


Ankkuroituna
koti, kirkko, isänmaa
saa uskon, toivon
rakastamaan, juuria
taivaan kansalaisena.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

perjantai 29. elokuuta 2014


Hyppysellinen
savea ja henkäys
Kaikkivaltiaan
vajavainen ihminen
on täydellisyydessään.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 


Kotipihan pihlaja

Nöyrät oksat pihlajassa
kantaa marjat kumarassa,
oksa harmaa maahan taipuu
raskas kesä maahan vaipuu.

Katson puuta hämärässä
muistan kukat pihlajassa,
tuoksu äidin tuuleen haihtui
puku uusi ylle vaihtui.

Muistot kauniit sydämessä
kantaa tässä elämässä,
verestävä arpi kauhtuu
särkevä ikävä vielä lauhtuu.

Hileitä/Jaana Lampinen 

torstai 28. elokuuta 2014


Katso minua
alastomuudessani
suvaitsevasti
puhu lohduttavasti,
olen myrskyn ruhjoma.

Tanka Hile/Jaana Lampinen


Lempeä rauha
lipuu taivaanrannalle
tyyntynyt vesi
katsoo pohjattomuuteen
poutapilvi pohjalle.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Pimeän taivaan
salamat pelottavat
älä jyrise,
hellitä helteestäsi
syksyn tullessa tupaan.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Pilvinen päivä,
mykkänä rummuttava
sade nielaissut
valon kulkureitiltä,
piiskatessaan savea.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

tiistai 26. elokuuta 2014


Joku suunnistaa
unelmasta unelmaan
toinen sydämeen.
Pimeydessä Sana
kuin tähtiä taivaalla.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

maanantai 25. elokuuta 2014


Koti koivussa
menneen ajan merkkejä,
lehdet kellettyy
kuin vanhoissa kirjoissa
tämän ajan kourissa.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 

sunnuntai 24. elokuuta 2014


Koivu vilkutti
latvasta harvenneena
väritettynä
iloiseksi syksystä
huolimatta sateesta.

Tanka Hile/Jaana Lampinen


Syksyn hiljaisuus
kaikuu lammen usvassa
riipii lehtiä,
ikävä kiirii rantaan
sarkapellon tuoksussa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

torstai 21. elokuuta 2014

Sakkeus löytyi
puuhun piiloutuneena.

Minut löysit
puusta pudonneena,
vastatuuleen nojaamasta.

Mistä tiesit minun
pettyneen
peilini valikoimaan?

Pyytäessäsi minua
Sinuun
jatkossa katsomaan.



Hileitä/Jaana Lampinen

Sanasi alla
tulisilla hiilillä
syttyykö valo
elämäni varjoissa
Sinua kirkastamaan.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Sade suuteli,
koivusta putoavaa
niin yksinäistä
tuulessa värisevää
lepattavaa liekkiä.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Syksyn tullessa
tähyilin taivaanrantaan
etsin auraasi
kynälläni hipaisin
siivillesi sukimaan.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Sinä unohdit
sen kesän kynnyspuulla
lehdet silmuineen,
ne puhuvat jo syksyn
suulla, tietä kevääseen.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

tiistai 19. elokuuta 2014


Olet avara taivas
sen kaikujen vapaus.
Olet rakkauden kieli
sen hoitava lohdutus.

Olet sykkivä sydän
sen kutsuva ikävä.
Olet Golgatan risti
sen elävä Jumala.

Olet sointuva sävel
sen keveä innoitus.
Olet auringon nousu
sen toiveiden täyttymys.

Olet sykkivä sydän
sen kutsuva ikävä.
Olet Golgatan risti
sen elävä Jumala.

Olet kasvava kevät
sen herkkä kauneus.
Olet syksyinen pelto
sen viljava runsaus.

Olet sykkivä sydän
sen kutsuva ikävä.
Olet Golgatan risti
sen elävä Jumala.


Hileitä/Jaana Lampinen 

sunnuntai 17. elokuuta 2014


Sinä kutsut omiasi maailmalta.
Sinä etsit lapsiasi kaikkialta.

Kootaksesi heidät lähellesi.

Sen yhdenkin,
joka yksin yksinäisenä vaeltaa,
ja yrittää vain unohtaa,
Taivaan Isän ja kotimaan.

Sinäkö unohtaisit lapsesi,
valittusi, rakkaasi,
vieraan kansan keskelle,
vieraan heimon lähelle,
vierasta kieltä puhumaan,
vieraita lauluja laulamaan.

Sinäkö jättäisit omasi,
huolehtimatta, välittämättä
rakastamatta yksinäisyyteen.

Sinäkö hylkäisit lapsesi,
tämän elämän todellisuuteen,
karuun, korskeaan koreuteen,
kovaan kivi sydämeen.

Vaikka, hän unohti sinut
vieraalla maalla kulkeissaan,
ihmislapsia syliin sulkeissaan.

Niin Sinä et häntä unohda,
et hylkää, et jätä
et lastesi joukosta pudota.

Yksinäisenä nääntymään,
vaan, kutsut yhä, 
kotiin kääntymään.

Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 16. elokuuta 2014

Entä sitten, vaikka
syksy tuli jäädäkseen,
elokuu muuttui keltaiseksi,
ja minä olen harmaa
kesän ikävistä kyynelistä.

Entä sitten, vaikka
 linnut lähtivät varkain
kuin, salaa karaten
ilman hyvästejä jättämättä,
en minäkään säveliä siivi.

Entä sitten, vaikka
sumu paljasti valmiit pitsit,
kyynel helmin koristeltuina,
ei minulla virkattavaa,
mitään lisättävää,
siihen ole.

Hileitä/Jaana Lampinen

perjantai 15. elokuuta 2014


Tummasilmäiset
viime kesän kukkijat
orvokin lapset
viattoman kauniina
auringon suudelmasta.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

torstai 14. elokuuta 2014

Aamu nousi sumupeiton alta, utuisen kosteana,
oli hiljainen, huomatessaan syksyn saapuneen
marjapensaaseen, pihlajaan, linnunpesään.

Minäkin olin vaiti, tuulen jo tuoksuessa syyskuulle.


Hileitä/Jaana Lampinen








Olet perillä
me ikävöimme täällä
kiitollisena
arvoista, jotka kantaa
yli vuosikymmenten.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Kaste pisaroi
helteestä huolimatta
virvoittaa heikon
elvyttää lakastuneen
kasvojesi edessä.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

lauantai 9. elokuuta 2014


Kurjen kaihoisa huuto
kiirii lammen pintaa,
kaikuu kuin kirkonkello,
alaston suru vastaa
kyynelkarpalossa.

Tämä kesä
kaikuja täynnä.

Hileitä/Jaana Lampinen


perjantai 8. elokuuta 2014


Yksi elämä
auringon laskiessa
iltojen määrää,
kyynelten kullatessa
muistojen kauneutta.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Miksi nukut, kysyi Hän,
hipaistessaan sydäntä.

Nouse kitkemään,
ettet, joudu itkemään.

Sillä ahneus ja rikkaus
tukahduttaa rakkauden.

Sillä nyt, sinä olet kuin,
nukkuva prinsessa,
ruusuaitasi sisäpuolella,
linnustajan verkossa.

Ahneuden pauloissa.

Nouse valvomaan ja rukoilemaan
ettet, joutuisi kiusaukseen:

Sulkea silmäsi ja sydämesi
heikoilta ja kärsiviltä
kurjilta ja yksinäisiltä.

Herää, sillä rakkaus vaatii
meitä,  rakastamaan.



Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 7. elokuuta 2014


Sävyisä aamu
aurinko kultaa tähkää
haapa havisee
lintujen siipiessä
tuuleentuvaa peltoa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen
Vain muistot jäivät
ja pohjaton ikävä
lapsuuden kotiin,
siellä sinä touhusit
eilisen unelmia.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Odotin kesää
se syntyi sairaalassa
ja kuoli sinne
syksy soi ikävissään
itkuvirttä rannalla.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

keskiviikko 6. elokuuta 2014


Armoton
ei rakenna pitkospuita
liejuun uponneille,
elämän suohon vajonneille,
matkallaan juuttuneille.

Armollinen antoi omansa.

Risti kantaa
pohjattomankin
elämän halki.

Risti kantaa
kyynelten merellä.

Risti nostaa
syvyyksistä
kallioperälle.

Hän kantoi ristinsä,
antoi henkensä,
meitä kannattelemaan,
ylös taivaaseen nostamaan.

Ilman ristiä hukkuisin.
Ohi onneni nukkuisin.


Hileitä/Jaana Lampinen

tiistai 5. elokuuta 2014


Usko ei synny viisaudesta,

ei kiehtovista sanoista,

ei ihmisen karismasta,

älykkyydestä, kauneudesta.


Vaikka, niin moni luulee.


Usko syntyy heikkouteen

avuttomana ja arkana,

näkee Jumalan voiman

ja painautuu siihen,

kuin vauva äitinsä povelle.


Usko kasvaa Taivaan Isän sylissä.


Ja sinun rauhasi on pysyä lähellä Häntä.



Hileitä/Jaana Lampinen

Lämpö hyväilee,

kuin anteeksipyytäen

kesän alkua,

vähempikin riittäisi

unohdin jo sen kaiken.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

maanantai 4. elokuuta 2014

Olen muuttunut,
en tunne itseäni
ympäristössä
jossa liikun pelotta,
uin, kuin kala vedessä.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Olen levoton,
enkä saa sydäntäni
tyyntymään tähän,
aika juoksee ohitse,
kuin myrsky minun yllä.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Sinun katseesi
pitää minusta kiinni,
en minä pelkää
surun käärinliinoissa
kuolemanvarjon maassa.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

sunnuntai 3. elokuuta 2014


Loimukoivu

Koivun pyöreät
vuodet hiirenkorvilla
keinuu jo kesään

Vihta lauteilla
visakippo kiulussa
halkoja pesään.

Mittumaarina
koivuniemenherralla
juhlatamineet.

Tuohinen sormus
keskikesän juhlassa
lehtivihreää.

Myöhään syksyllä
yksin yksinäisenä
kuoreton vanhuus.


Haiku Hileitä/Jaana Lampinen

  

Oletko laittanut merkille
palvelijani Jobin,
kysyi Hän, ystävällisesti.

Katso, hän palvelee minua,
aina uskollisesti.

Oletko laittanut merkille
rikkaan Jobin,
kuiskutti sitten se, Jobin ystäville.

Miten on omaisuutensa
hankkinut ovelasti.

Missä on veljesi Abel,
kysyi Hän, rohkeasti.

Verensä huutaa maasta,
aina taivaaseen asti.

Olenko minä veljeni vartija,
sanoi Kain välttelevästi.

Kateus ja viha
painoi sydäntä katkerasti.

Onko sinulla tai minulla oikeus,
tuomita toisen palvelija, kysyi Paavali,
opettavaisesti.

Enkä minä tiennyt mitä vastaisin.

Mene, äläkä enää syntiä tee,
sanoi Jeesus armollisesti.



Hileitä/Jaana Lampinen


lauantai 2. elokuuta 2014

Lakeuden tuuli
ylläsi, metsä huokaa
meidän kanssamme
ikävää kummullasi.
Rakkaus ei unohda.


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Sinun silmäsi
tarkatkoon sydäntä ja
korvasi kuulkoon
ihmislapsen huutoa,
miksi minut hylkäsit.

Ja niin lähellä
on Sanasi lohdutus,
Sinä et hylkää
et jätä, kannat kotiin,
voimattoman ihmisen.

Tanka Hileitä/Jaana Lampinen