 |
Kotipihan
pihlaja
Nöyrät oksat
pihlajassa
kantaa marjat
kumarassa,
oksa harmaa
maahan taipuu
raskas kesä
maahan vaipuu.
Katson puuta
hämärässä
muistan kukat
pihlajassa,
tuoksu äidin
tuuleen haihtui
puku uusi
ylle vaihtui.
Muistot
kauniit sydämessä
kantaa tässä
elämässä,
verestävä
arpi kauhtuu
särkevä ikävä
vielä lauhtuu.
|
perjantai 29. elokuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti