Jaana Lampisen runoista, Tanka ja Haiku sanoituksista sekä Kimmo Lyytikäisen ja Sonja Lampisen kuvista syntynyttä mielenmaisemaa.
perjantai 31. lokakuuta 2014
torstai 30. lokakuuta 2014
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
tiistai 28. lokakuuta 2014
maanantai 27. lokakuuta 2014
Joku suree
mennyttä,
kesää
linnunlauluineen.
Minä odotan
jo kevättä
vihreine lehtipuineen.
Hiiren hiljaa
talven
mykkyyttä kuuntelen,
eilisen
lehtiä hiirenkorvilla
rapistelen.
Luonto
odottaa
hiljaisuutta,
uutta
innoittavaa.
Ei syksyn
sade kevättä vie,
pimeää kun
hetken sietää,
valolla on
kierto tie,
jonka aurinko
varmasti tietää.
Älä luonnollista
sure,
älä
toivottomuuteen jysäytä
ei
odottaminen kauaa pure.
jos et
tuulimyllyä pysäytä.
Hileitä/Jaana
Lampinen
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Valinta on
armosta,
ja rakkaus
Jumalasta,
mutta usko
ilman tekoja on kuollut
tyhjä, kuin
syksyinen puu.
Kirjoittamattomat
lehdet
putosivat
tuulen syliin.
Kukinta meni
ilman pölytystä.
Älä koske,
älä maista, älä minua haista.
Tärkeintäkö
on vain kukkia,
kauniimmin ja
paremmin,
kuin kukaan toinen?
Vaikka,
hedelmistä puu tunnetaan.
Isä -
Anna vielä yksi
vuosi.
Anna vielä
yksi kevät.
Puutarhurin kuokkia
ja lannoittaa
kastella ja
virvoittaa,
ehkä se
innoittaa
kasvamaan ja
tuottamaan.
Sinun antamaa
hedelmää.
Hileitä/Jaana
Lampinen
perjantai 24. lokakuuta 2014
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
perjantai 17. lokakuuta 2014
Toinen
toisenne
kunnioittamisessa,
harjaantukaa,
opetelkaa,
kilpailkaa
keskenänne.
Nähkää vähän vaivaa
että, toinen
tulee
kuulluksi,
kohdatuksi,
ymmärretyksi
ja
rakastetuksi.
Harjoittakaa
itseänne hyvään,
olkaa
helläsydämisiä.
Sillä
Mustamaalaaminen
sanojen
vääristäminen
kyynisyys ja
nolaaminen,
-
on
jo nähty.
Ja siinä
lajissa kilpailleet
hävinneet.
Rikkoneet
välinsä,
ja lamppunsa.
Vaihtakaa
lajia.
Sillä se joka
hajottaa,
ei Hänen
kanssaan kokoa.
Hileitä/Jaana
Lampinen
torstai 16. lokakuuta 2014
maanantai 6. lokakuuta 2014
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
lauantai 4. lokakuuta 2014
Näetkö sinä uupuneita
käsiä,
jotka ennen
nousivat kiitokseen,
näetkö sinä
väsyneitä käsiä,
hervonneita
käsiä,
jotka ennen kurottautuivat
kohti.
Kysyi Hän, nostaessani
omani.
En katso niitä,
käännän katseeni Sinuun, vastasin.
Rukoile
sitten niin kuin opetin.
Isä meidän,
meidän Isämme.
Ja silloin minäkin
ymmärsin.
Kuulee meitä,
väsyneitä,
anna voimaa
kantaa, anna aikaa antaa,
palaa
rohkeutta, valaa voimaa.
Sillä tiemme
on pitkä, ja pimeä on yö
ajan hampaat
voimamme syö.
Isä meidän,
meidän Isämme,
kuule meitä,
itsekkyyteen langenneita.
Hileitä/Jaana
Lampinen
Sävyisät
perivät maan.
Ja syksy
iloitsee
kaikissa
sävyissään,
riisuttuna
kevään riemusta.
Tuuli laulaa melankoliaa,
auraten
eilisen pellon.
Sävyisyys
luottaa
tyyneen
rauhaan
ja silti
tuottaa,
oksan maahan vaipuessa
uutta hedelmää.
Siunaavan
käden alla
nöyryyteen
taipuessa,
kantaa
yhteisen lyhteen,
laittaa
taivaan aittaan.
Ja kiittää ja
liittää
yhdessä
yhteen,
Kristus
keskeisyyteen.
Hileitä/Jaana
Lampinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)