Joku suree mennyttä,

kesää linnunlauluineen.

Minä odotan jo kevättä

vihreine lehtipuineen.

Hiiren hiljaa

talven mykkyyttä kuuntelen,

eilisen lehtiä hiirenkorvilla

rapistelen.

Luonto odottaa

hiljaisuutta,

uutta innoittavaa.

Ei syksyn sade kevättä vie,

pimeää kun hetken sietää,

valolla on kierto tie,

jonka aurinko varmasti tietää.

Älä luonnollista sure,

älä toivottomuuteen jysäytä

ei odottaminen kauaa pure.

jos et tuulimyllyä pysäytä.

Hileitä/Jaana Lampinen