perjantai 28. helmikuuta 2014


Älä anna aamun tummua iltaan
kevään routaantua syksyyn.

Älä sydäntäsi säästä,
älä elämää ohi päästä.

Tartu kaksin käsin kiinni,
olennaiseen.

Rakasta. Rakasta. Rakasta,
ja elä, elä jokainen päivä,
jokainen hetki ymmärtäen.

Kuuntele tuulta, aaltojen puhetta
kuuntele metsää, pilvien sanomaa.

Sinulla on toivo, 
kirkkaampi taivaan tähteä.

Sinulla on usko, 
kauneutta kantaa.

Älä luovuta
älä vaahdon, anna korviasi tukkia
kyynisyyden sydäntäsi peittää.
Anna kaikkien kukkien kukkia.

Et voi Rakkautta taaksesi heittää.

Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 27. helmikuuta 2014

Minusta tuntuu
että olet ystävä
ymmärrät tunteet
niitä selittämättä
sanat sanomattakin

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Metsän pöydällä
harmaareikäinen liina
ilman kattausta
juhlia valmistellaan
vasta ajatuksissa

Tanka Hile/Jaana Lampinen

tiistai 25. helmikuuta 2014

Vanheneminen
on luonnollista
kaksituhatta luvullakin –

Minä vanhenen
vanhempien seurassa.
Satavuotias kysyy,
onko sinulla hyvä mies,
niin kuin minulla,
-        kauan sitten.

Yhdeksänkymppinen
toteaa,
sinä et ole enää tyttönen,
niin kuin tuo toinen,
kaunis kuin perhonen.

Minä vanhenen,
niin kuin hän
elämän syrjässä kiinni.

Häpeämättä
ilonkareita silmäkulmissani,
nauraen,
kokonaiselle elämälle.

Hileitä/Jaana Lampinen




Saanko luvan,

tanssahdella
pörhistellä, levitellä
yhdellä jalalla revitellä 
kysyi hän,
nostaen nokkansa kaarelle
lentäessään meidän saarelle.

Saanko luvan,
perustaa yhteisen perheen
korjata eilisen erheen
kysyi hän,
heilutellen sulkiaan
tehden vaikutuksen
taivaltavaan kulkijaan.

Saanko luvan,
suollanne kuokkia
lapsiamme ruokkia
etanoilla sammakoilla
vetisellä heinävoilla
kysyi hän,
töräytellen sanojaan
etsien rajojaan.

Saanko luvan,
rakentaa meille tuulisen tuvan
kysyi hän,
kurkku suorana soiden
valtias lampien noiden.

Hileitä/Jaana Lampinen



Kellonkoneisto
me olemme kuin rattaat
sinä ja minä
limittäin ja lomittain
aina meillä raksuttaa


Tanka Hile/Jaana Lampinen

maanantai 24. helmikuuta 2014


Yksi voittaa rytmillä
toinen äänellä
kolmas onnesta unelmoi.

Symboliikka runoissa
aina kauniisti soi.

Toisilla on tunteet suuret
sanoissa painavat juuret.

Yksi kirjoittaa ilosta
toinen lämpimästä ihosta
kolmas tulee nahkan alle
-        paikalle parhaimmalle.

Yksi riimittelee
laulaa laulua iskevää
toinen kirjaa kirjoittaa.

Minä vain tavutan
uudestaan ja uudestaan
rakastan sanojen maailmaa.



Hileitä/Jaana Lampinen

Pilvenraossa
poutajuova hymyili
säteilevästi
suutelin jääpuikkoa
keväthanki kohahti


Tanka Hile/Jaana Lampinen

lauantai 22. helmikuuta 2014


Hiljainen yö laskee
kevätkelin ylle
menneen talven
käyttämättömän
valkoisen peiton.
 
Säästi sitä suotta,
viime tippaan.
 
Odotin jo, kukkapeittoa,
iloisen värikästä,
jota talvikeli lupaili,
ennen aikojaan.
 
Yhtäkaikki.
Vaihtelu virkistää.
 
Tämäkin on mukavaa,
puhtaan valkoiseen aamuun,
lomatunnelmissa tirkistää.


Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 20. helmikuuta 2014


Jonain päivänä osaan rakastaa, niin kuin pitäisi,
jonain päivänä rakastan, niin kuin kuuluu.
Mutta tänään, tänään puolustan itseäni, ja kysyn:
Kuka sanoi, että se olen minä, joka on sen velkaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

tiistai 18. helmikuuta 2014


Sakea valo
sulavassa lumessa
kevätaamussa
iloinen lintu laulaa
tulevasta onnesta

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

maanantai 17. helmikuuta 2014


Pitää kasvaa,
kehittyä, edetä,
eheytyä.

Sanoi hän.

Kasvoin toiseksi.

Elämä muotoili,
tuulet tuunasi.

Lupaa kysymättä.


Hileitä/Jaana Lampinen




sunnuntai 16. helmikuuta 2014


Fb runoilijoiden haaste runo:

Minä tanssin
illassa haaveiden,
tanssin liekeissä
nuotion.

Minä tanssin
tuulessa pilvien,
tanssin tuiskussa
tunturien.

Minä tanssin
loimussa revontulien,
tanssin valossa
tähtien.

Minä tanssin
lehdissä oksien,
tanssin väreissä
varisevien.

Minä tanssin
helmat hulmuten,
tanssin huomiseen
unelmoiden.


Hileitä/Jaana Lampinen

Kevätpäivänä
valo kutsuu ladulle
valloittaa mielen
kauhtunut sänkipelto
liisterinä suksissa


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Tuulen tuoksussa
kaikki lapsuuden muistot
ihanat retket
askeleissa vapaus
silmissä viattomuus


Tanka Hile/Jaana Lampinen

lauantai 15. helmikuuta 2014


Linnut laulavat
kevään tietä oksille
minä lämpenen


Haiku Hile/Jaana Lampinen

Rakkaus rakentaa
haluaa kehittyä
muuttaa muotoaan
muotissa vain surkastuu
annatko tilaa kasvaa


Tanka Hile/Jaana Lampinen

perjantai 14. helmikuuta 2014



Rakkaus on hellyyttä
sielun lempeyttä,
valkoisen puhdasta
läpinäkyvää viatonta.

Rakkaus ei vaadi ihmeitä
rakkaus on iankaikkisista,
nöyrää ja syvää
huolenpitoa hyvää.

Hileitä/Jaana Lampinen

Ystävänpäivä
en unohda sinua
näin tähdenlennon


Haiku Hile/Jaana Lampinen
Ystävä
ymmärtää ystävää.

Rakastaa silloinkin
kun, on vaikea ymmärtää.

Lohduttaa silloinkin
kun, itse ei lohtua saa.

Rohkaisee silloinkin 
kun, itse ei jaksa yrittää.

Kulkee vierellä silloinkin
 kun, harmittaa,
kateus valtaa, ehkä hävettää.

Ystävän seurassa ei tarvitse pingottaa,
olla muuta kuin haluaa.

Ystävä ei tuomitse ystävää.
Ei jätä yksin itsesääliin rypemään.

Ystävä
ymmärtää ystävää.

Rakastaa silloinkin
kun, on vaikea ymmärtää.


Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 13. helmikuuta 2014


Rakkaus kulkee
routaisen maan polkuja
käsi kädessä
vaikka sydän jähmeä
kyynel sulavaa lunta


Tanka Hile/Jaana Lampinen

keskiviikko 12. helmikuuta 2014


Viherpeukalo
vaihtoi etusormeksi
posket punoittaa
kukkaset keltaisina
näppäimistö kukoistaa


Tanka Hileitä/Jaana Lampinen
Joskus arvokas hapettuu,
tummuu ja patinoituu.

Arvoton kiiltää ja viiltää,
sormenjälkiä,
varjoja pintakiiltoon.

Tämän ajan kolhima,
hylätään,
tunnistamattomana.

-        Uskotko tosissaan,
että Hän, sellaista tekisi?

Hän joka näkee pinnan alle,
katsoo sydämeen kaikkialle.

Hän tunnistaa kyllä,
ihmismielen palon.

Poikansa lunastaman,
sielun arvokkaan,
jalon.


Hileitä/Jaana Lampinen

Viuhuvat luudat
tuuli lakaisee lunta
metsän harteilta
ravistelee kahleista
eilisestä karistaa

Tanka Hile/Jaana Lampinen

tiistai 11. helmikuuta 2014



Valkoinen arkki
peltoaukeamalla
 kutsuu luoksensa
  taivaan sulkakyniä
  teen latua raamiksi

Tanka Hile/Jaana Lampinen


Ahdan itseni
sopivaksi toisille
muotin vangiksi

se on muotia
ei minun sydämeni
näin pieni ole.

Minun ajatukseni ovat laajoja, ne syleilevät maita ja mantuja,
ihailevat luomakuntaa, kuuntelevat lintuja, kukkasia, keloja.
Suutelevat lapsia ja vanhuksia, näkevät surullisia ja onnettomia.
Minun ajatukseni kärsivät hermojuurivauriosta, revityn sydämen
jomotuksista, kierrän kaukaa rakkauden nimellä kulkevan valheen.
Tunnen itseni, tiedän olevani harmaata tomua, ilman korkeakouluja,
pilvenpiirtäjiä, sanojentaivutuksia, rytmiä, eikä minulla ole egoa,
ei edes charmia, harmia sitäkin enemmän.

Lataan tunteeni
pienen pieniin tavuihin
sanani raamiin

koko elämä
on rivienvälissä
usko sielussa.


Hileitä/Jaana Lampinen

Kulutusjuhla
elämätön elämä
tuhlasin paljon


Haiku Hile/Jaana Lampinen

sunnuntai 9. helmikuuta 2014


Eilisen ovi
lukittu pysyvästi
koputan vielä


Haiku Hile/Jaana Lampinen


Valo kulkee aina äänettömästi,
vastaanottajien kohina kuuluu jo.


Hileitä/Jaana Lampinen

Kädenjäljessä
lämmittävää rakkautta
tumpussa sydän


Haiku Hile/Jaana Lampinen

Sydämen silmuun
auringolla avaimet
palelen vielä


Haiku Hile/Jaana Lampinen

Tähtihuurretta
tuulisilla oksilla
sataa valoa


Haiku Hile/ Jaana Lampinen



Sinä tiedät minut,
- tunnet.

Nimeni on nukkuvissa,
ääneni,
nukkuvien rukouksissa.

On paljon sanoja.
Vaan, ei tekoja.

Tämä on pahaa unta,
kolkko painajainen,
penseän kääntyminen.

Nimeni on nukkuvissa.
ääneni,
nukkuvien rukouksissa.

Herätä valvomaan.
rukoilemaan,
teon sanoilla elämään.

Ettemme hukkuisi,
elämämme ohi nukkuisi.

Soita kirkonkelloja,
urkuja
pasuunaa.

Nyt ei iltavirret riitä.


Hileitä/Jaana Lampinen 

lauantai 8. helmikuuta 2014


Kanto kaskessa
kivi hiertää kengässä
kääräisen hihat


Haiku Hile/Jaana Lampinen
ruokapöydässä
äidin siipien alla
siunattu ilo


Haiku Hile/Jaana Lampinen




Ensin sitä juoksi kasvaakseen,
sitten naidakseen,
kiipesi portaita valmistuakseen,
mielisteli saadakseen,
juhli täyttääkseen.

Ja nyt, kun kaikki on tässä.

Maaliviiva puolivälissä.

Nyt juostaan, että pysytään
mitoissa, tai muodissa, 
tahdissa.

Aina pitää jotain saada, saavuttaa.
Mainetta, tai kunniaa
-        paremman puutteessa rahaa.

Tämä on kova kilpailu.

Pitää osata laatia, ja vaatia.
pitkäniäntavoitteellinenjuoksu,
-        suunnitelma.

Ettei vain ole kivenä kaskessa,
-        pitkässä juoksussa
jälkeläisilleen.

Hileitä/Jaana Lampinen