maanantai 31. maaliskuuta 2014


Kasvattaa lapsi
pitkämielisyydellä
taidollisuuteen
kärsivällisyydellä
voi saavuttaa unelmat

Tanka Hile/Jaana Lampinen 


Olet palannut
vieraalta maalta kotiin
sydämeni värähtää
kevät tuoksuu muistoille
siivit valonsäteitä

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

lauantai 29. maaliskuuta 2014


Nostan katseeni
suuntaan ajatukseni
Sinua kohti
en pelkää tulevia
rohkaiset rauhallasi

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

perjantai 28. maaliskuuta 2014


Päästäinen pääsi ääneen,
nenä pitkällä värisi ja vikisi.

Kukaan ei kuullut,
kuulemaansa miksikään luullut.

Elämän suurin hetki
oli toisille vain,
mitättömän pieni retki.

Olen harmaa, väritön,
pieni ja mauton,
sanaton,
tyhmä turjake.

Mietti päästäinen,
pitkäpäinen,
kun, vastaanotto oli niin jäinen.

Huokasi, ja katsoi omaa pintaa,
ei nähnyt elämällään hintaa,
päänsä häpeillen laski,
kovettui sydämen vaski.

-        Turha on röyhistää riikinkukon
 ryvettynyttä rintaa,
sekin on vain, pelkkää pintaa.


Hileitä/Jaana Lampinen 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014


Moni perhe huokaa,
riittääkö vähemmän,
kun, tarvitsee enemmän.

Onko äitiä, ilman Lumiaa.
Isää ilman ajokorttia.

Perhettä ilman tabletteja,
-        leivänpäällisiä.

Hyvinvointia,
ilman koulutusta, omaisuutta.

Onnea ilman rahaa.

Riittääkö rakkautta, ilman Jumalaa,

antaa omastaan, niin että tuntuu.


Hileitä/Jaana Lampinen
    

tiistai 25. maaliskuuta 2014


En minä pelkää
tämän päivän äkeitä
vaikka, laulan
Suvivirren säkeitä.

En kauhistu näitä aikoja.

Sillä tiedän:
Vaikka, vanha revitään,
juuriltaan raastetaan,
piilotetaan,
aurataan ja karhitaan,
maahan poljetaan.

Niin, Sinun Pyhä Sanasi,
ei kuole eikä katoa,
vaan itää tässä maassa,
sydänten maaperässä.

Ja antaa vielä sadon
moninkertaisen.

Ja tämä kansa on sen näkevä,
kuka on Pyhä ja mahtava,
maanpiiriä ikuisesti hallitseva.


Hileitä/Jaana Lampinen  

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014


Niin paljon velkaa,
niin paljon syntiä,
ettei sielua näkynyt,
ei ihmisille kelvannut.

Niin paljon toivottomuutta,
ettei muusta tiennyt,
niin paljon häpeää,
ettei, enää valoa nähnyt.

Ja silti, kuningas palvelijaa armahti,
antoi kaiken, kaiken velan anteeksi.

Ja nyt –
vähäisistä vähäisin
palvelija –
armottomista armottomin.

Kuninkaan kädessä punnus
-        kyynelmalja.

Sydämessä suuri suru.
Ihmislasten kovuus,
armottomuus,
saa taivaan kyyneliin.

Jos vielä kerran –

armotonta armahtaisi,
niin armahtaisiko hän,
edes kerran velallista.

Ja antaisi armon,
arvon
kanssapalvelijoilleen.

Hileitä/Jaana Lampinen 

lauantai 22. maaliskuuta 2014


Ihanko seitsemän kertaa
kymmeneen,
mitataan
tänään, niin kuin eilenkin.

Eikö se jo riitä?

Tuokin aina vertaa,
ainakin seitsemän kertaa
kymmeneen,
tänään, niin kuin eilenkin.

Minua niin hävettää
kun, en mittaa koskaan täytä,
enkä paremmalta näytä,
vaikka aina, niin tahtoisin.

Ihan seitsemän kertaa,
seitsemänkymmentä
yhteen.

Tänään niin kuin eilenkin,
ja huomenna lisää,
sanoi Hän
jakaessa omastaan.

Hileitä/Jaana Lampinen 


Koko pitkä yö,
huokailtu pimeässä,
tehty tuulessa työtä.


Koko yö valvottu,
touhuttu, väsytty,
soudettu ja huovattu.


Sinä sanot:
Vie verkkosi syvälle,
kutsu apuun työtoverisi.


Ja minä tiedän:
Että Sinä tiedät,
– kaiken.


Aika on nähdä ja kuulla,
aika on kutsua Sinun suulla.


Kun Sinä kutsut, Sinä vyötät
Sinä enkelin leipää, mannaa -
voimattomalle syötät.


Annat väsyneelle väkeä,
iloa, rohkeutta
intoa ja rakkautta.


Ja olen varmasti näkevä:
Että se olit Sinä  -
joka työmiehiä kutsut.


Ja minä rukoillen valvon,
Sinua kuningasten kuningas,
ikuisesti palvon.

Hileitä/Jaana Lampinen
    

Sinä päivänä

Liian läheltä,
vierestä,
ja takaa
-        totuuksia.

Nousin vastakarvaan,
sanoin väärin sanoin,
toisin sanoen
-        kuin toivoin.

Sinä päivänä

istuin varjossa,
nurkassa,
musta puku ylläni,
-        ajatuksissa.

Hän tuli ja sanoi:
Voi miten kauniisti
valo säteilee varjoon.

Sydämeni heitti
kuperkeikan
ja minua nauratti.

Siellä varjossa.


Hileitä/Jaana Lampinen


tiistai 18. maaliskuuta 2014


Johdata minua,
niin kuin pientä lintua,
yli suurten merien,
myrskyn kuohujen,
yli kaiken kauneuden.

Etten, sydäntäni
niihin sitoisi,
paikalleni jäisi
unohtaisi tärkeintä:
Sinun kutsuasi.

Vaikuta tahtominen
ja tekeminen.
Puhu teoissa ja tunteissa,
puhu minun sydämelleni.

Navigaattorin monologi
saa minut ärsyyntymään.

Anna minun katsoa taivaalta,
tunnistaa, aikojen merkit,
anna intoa katsoa kartasta
ja ymmärtää,
Sinun Sanasi merkitys.

Johdata minua,
niin kuin Isä lastaan,
eteenpäin rohkaisten.


Hileitä/Jaana Lampinen

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014



Herää, rakkaani herää,
nouse valvomaan,
Hän kutsuu meitä toimimaan.


Aika on tullut, vaikka on yö,
aloitettava on nyt työ.


Herää, rakkaani herää,
nouse valvomaan,
Hän kutsuu meitä elämään.


Routa sulaa, maa odottaa,
kultajyvää Sanaa rakastavaa.


Herää, rakkaani herää,
nouse valvomaan,
Hän kutsuu meitä kylvämään.


Hileitä/Jaana Lampinen 

lauantai 15. maaliskuuta 2014


Mustarastas polleana
laulaa laulun oksallaan.

Pää kääntyy,
nokka nousee,
charmantti, kun esittää,
taidollansa tavoittaa,
värillänsä virittää.

Vaikka, vain porkkanalla
huilunsa heläjää,
taitoa esiintyä
hurmata soitollansa,
ei voi kukaan vesittää.

Sukunimestä huolimatta,
mestarin tittelin saa.


Hileitä/Jaana Lampinen 

perjantai 14. maaliskuuta 2014


Voi meitä, jotka sanomme
pahan hyväksi, hyvän pahaksi.

Sillä emme me enää tiedä,
mikä oikein on.
Mikä on tervettä ja ihailtavaa,
mikä kaunista ja hyvältä kuuluvaa.

Keinovalossa kasvaneet,
keinolannalla lannoitetut,
geenimanipulaatiolla lihoneet
keinottelemalla keinutetut.

Emme me enää tiedä
kenen paras, on Sinun paras.
Itseemme kaiken vertaamme.

Liian kauan
toisten lauluja laulaneet.
Liian kauaksi
rakkaudestasi poikenneet.

Jollet Sinä meitä pysäytä,
niin me hukumme
omaan pimeyteemme.

Omaan viisauteemme
nojaten.

Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 13. maaliskuuta 2014

Aurinko paistaa
mykkänä taivaan täyttää
ääntä ei kuulu
kaiku vastaa metsästä
kuurokin päänsä nostaa

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Jokainen omalla paikallaan,
omissa mitoissaan,
omilla lahjoillaan,
itsenään.

Arvokas Hänelle.

Kuin lapsi äidille,
ilo isälle.

Hän ei vertaa,
ei mittaa.

Lahjasi ilolla kertaa.


Hileitä/Jaana Lampinen

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014


Niin kuin aamunkajo     
yön pimeydestä,
niin Sinun armosi
rakkaudesta,
kirkastuu
kirkastumistaan
sydämessä.


Hileitä/Jaana Lampinen

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Metsä tuulettaa
kesälomalaisia
silmällä pitäen.


Hileitä/Jaana Lampinen
Tummansinisellä
iltataivaalla,
kirkkaita tähtiä
ja joutsen.

Trumpetteineen.


Hileitä/Jaana Lampinen

maanantai 10. maaliskuuta 2014


Hän asuu korkeudessa.

Ja niiden tykönä
joilla on särjetty sydän.

Nöyryyttä, huokaista
Hänen puoleensa.

Hän asuu niiden tykönä,
jotka Häneen toivonsa laittavat.

Että Hän johdattaisi
särjetyn rakkauteensa.

Virvoittaisi väsyneen
siipiensä alla.

Lohduttaisi surevaa
kainalossaan.

Että Hän, ylitse muiden
saisi sinua rakastaa.

Niin kuin isä lastaan
-        auttaa.


Hileitä/Jaana Lampinen

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Vapaa valinta
kaikilla ihmisillä
kantapään kautta
olisit varoittanut
tahtomasta tahtoa


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Pitkä musta yö
pätkitty uni painaa
kerään ajatuksia
ottaisitko ne kaikki
heittäisit taivaan tuuliin


Tanka Hile/Jaana Lampinen

perjantai 7. maaliskuuta 2014



Pimeisiin pilviin
kätkeytyy siunaus.

Sadon runsaus,
sateen salaisuus.

Harmaassa kuorissa
soi sävel hento uus.

Tähkäpäissä nöyryys
uskon todellisuus.

Sanoissa hiljaisissa,
kiitos helähtää,
kaikua taivaan soi.

Sydän vastaa
värähtää,
kyynel viestin toi.

Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kaislikko kaatui
tuuli vei järvenkannen
vastarannalle
rytinällä aukeni
vaahtopäiden vapaus


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Runotorstain 317 Haasteruno

Olen linkitetty sukuun,
lenkitetty menneeseen,
maahan,

-        taivaaseen.


Ajaton lenkki,
elämänketjussa.


Jatkumo jatkossa,
äiti, äideille,

-        mummoille.

Isille,

-        papoille.


Eilinen käädyissä,
kullatuissa muistoissa.

-        Huominen.




Hileitä/Jaana Lampinen
Minä kysyn vaan
toivatko äidit kaikki
ne aikuisetkin
Sinun siunattavaksi
tässä minun rakkaani

Tanka Hile/Jaana Lampinen

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kirjoittamaton
peittää eilisen jäljen
ajatusviiva
huomisen näköalan
tunteita lukematon



Tanka Hile/Jaana Lampinen

Ulos rivistä
marssijärjestys muuttui
kissankello soi
tuuli kutsui laulamaan
minä vastasin kutsuun

Tanka Hile/Jaana Lampinen

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Kantaako
kauniit siivet,
vai sävel
siipien alla.

Kantaako
rohkeat sanat,
vai rytmi
sanojen alla.

Antaako
Hän
sanojen siipiä
sävelen koskettaa,
ilman tuulta
innoittavaa.

Antaako
Hän
rakkauden puhutella,
ilman henkeä
herkistävää.


Hileitä/Jaana Lampinen



maanantai 3. maaliskuuta 2014

Ssh, älä kerro minulle
Ukrainan mustista pilvistä,
älä joukkojen liikehdinnästä,
pakotteista, sotaharjoituksista.

Kerro, itkevätkö lasten äidit,
huokaavatko mummot kauhusta.
Kerro niistä lapsista,
jotka peiton alla pelkäävät -
vapisten kuuntelevat,
aikuisten vimmaista uhoa.

Kerro niistä pienistä ihmisistä,
joiden sydän on pelosta särkynyt
ja mieli ahdistuksesta murtunut.

Kerro -

Kerro niistä Hänelle.

Itketään yhdessä tätä maailmaa.


Hileitä/Jaana Lampinen



Kerin eilistä
selvitän vyyhden tänään
neulon lämpöistä
eilisen kuviosta
kaikesta huolimatta


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Läpinäkyvä
olemme samaa mieltä
totuus on tiivis
eilisen kaiku vastaa
huomisen huutoon tänään


Tanka/Hile Jaana Lampinen

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014



Voittaja on se,
joka säilyttää uskon
yksin ja yhdessä
ilossa ja surussa
häissä ja hautajaisissa
arjessa ja juhlassa.

Hyljättynä vaikeinta.

Sanoi Hän
joka eli
ihmisen elämän.

Hileitä/Jaana Lampinen 

lauantai 1. maaliskuuta 2014



Kanto kaskessa
kivi koskessa
kelo verkossa
kulta vaskessa -  

Miksi minut hylkäsit.

Paikaltani otit,
juurilta tempasit,

ja tähän jätit.

Kenen tiellä
ahjossa siellä.

Kuivalla maalla
arvokkaalla –

Itkuvesillä
tyhjillä pesillä.

Yhä odotan.

Miksi minut hylkäsit.

Paikaltani otit,
juurilta tempasit

ja tähän jätit.


Hileitä/Jaana Lampinen