Päästäinen pääsi ääneen,

nenä pitkällä värisi ja vikisi.

Kukaan ei kuullut,

kuulemaansa miksikään luullut.

Elämän suurin hetki

oli toisille vain,

mitättömän pieni retki.

Olen harmaa, väritön,

pieni ja mauton,

sanaton,

tyhmä turjake.

Mietti päästäinen,

pitkäpäinen,

kun, vastaanotto oli niin jäinen.

Huokasi, ja katsoi omaa pintaa,

ei nähnyt elämällään hintaa,

päänsä häpeillen laski,

kovettui sydämen vaski.

-        Turha on röyhistää riikinkukon

 ryvettynyttä rintaa,

sekin on vain, pelkkää pintaa.

Hileitä/Jaana Lampinen