lauantai 31. toukokuuta 2014

Luonto julistaa
uudistavaa voimaasi
kiittää keväästä
metsän puut ylistävät
kaikupohjana taivas.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

perjantai 30. toukokuuta 2014

Takana tietoa paljon
edessä pitkä tie,
jokainen päivä ja hetki
elämää eteenpäin vie.

Mennyt on opiskelun vaiheet,
tulevaan käy luottaen,
näkyvillä kiitoksen aiheet,
iloa onnea tuottaen.

Siunaus olkoon myötä
arjessa kulkien,
hymy ja rakkaus työtä
syliin sut sulkien.

Hileitä/Jaana Lampinen
Kevätjuhla

Vihdoinkin tuli valmista.
Avaat silmäsi, kaunista kaikkialla.

Jalkasi siipeilevät taivasta,
helmasi hulmuaa pilvissä.
Hymysi yhtä herkässä
kuin, linnun laulu keväässä.

Miksi et halaisi ja muistoissa palaisi,
vakkasesta kylvettyyn toiveeseen,
vuosia kasvatettuun unelmaan,
kynnöspellon joutuessa,
ruusulyhteeksi sylissäsi.

Onnea sinulle Suvi ja ihanaa aikaa
on valmistumisessa aina tähtien taikaa.




Hileitä/Jaana Lampinen

Juhannusruusu

Kuule rakkaani, ruusuni armas,
nuppuni soma, pikkuvihreä, ikioma.
Kuule rakkaani, ruusuni armas,
silkki kuultaa sun saumoista läpi,
kotelosta, näkyy pikkuinen varvas.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,
lämmössä riittää palttinapaita,
keltainen nappi auringossa
peittävä on meidän pisteaita.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,
silkkinen luontosi viaton ja sorea
olet omani, viehättävä ja korea,
vaikka, vartesi piikkinen karvas.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,
avaudu, Ilkamoi, herkkyytesi näytä
ihana on, orastava viehkeä kauneus,
salli minun hurmaasi tuoksutella,
keinuttaa kukkaasi, tanssahdella.
nämä juhlavat päivät liiankin harvas.

Kuule rakkaani, ruusuni armas
kaunis olet tuoksuva kukka,
kaunis, punaisen torpan seinustalla.
Sädehdi auringossa, helmojasi heitä
älä viehkeyttä ujostellen peitä.
Käännä katseet, hurmaa ja luota.
Murra muistot, älä toista vuota.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,
onnea ja iloa tenhollasi tuota,
kukkaan runsaaseen puhkea,
sinä kaunis pensas, niin uhkea.

Kuule rakkaani, ruusuni armas.




Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 29. toukokuuta 2014

Voikukkavoita
sivelty nurmikolle
salaatin päälle
hunajaista mettäkin
vettäkin pisaroina


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Puhallan tuuleen
hahtuvia taivaalla
lensikö sinne
väriä ja iloa
hurmaavassa muodossa


Tanka Hile/Jaana Lampinen
Juhannusruusun, valkoinen huntu,
päivässä tässä, juhlan tuntu.
Morsiushunnun, viaton taika,
alkanut on, rakkauden aika.

Lintuset laulaa, metsä jo huokaa,
sinua katson, kaipaus suokaa.
Morsiushunnun, viaton taika,
alkanut on, rakkauden aika.

Aurinko paistaa, hääkellot raikuu,
sanasi helkkää, iloa kaikuu.
Morsiushunnun, viaton taika,
alkanut on, rakkauden aika.

Uumasi keinuu, häävalssi soi,
korvaasi kuiskaan, rakkaani oi.
Morsiushunnun, viaton taika,
alkanut on, rakkauden aika.

Huulesi hurmaa, silmäsi loistaa,
rakkautta tahtoa, sanasi toistaa.
Morsiushunnun, viaton taika,
alkanut on, rakkauden aika.

Morsiushunnun, viaton taika,
alkanut on, yhteinen aika.



Hileitä/Jaana Lampinen

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Valon piirtämä
silta kuutamo yössä
on hauraan herkkä
rakkaus ihmisessä
myrskypilvien murtaa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

tiistai 27. toukokuuta 2014

Jos, minä olen pahka,
oletko sinä koivu?

Jos, minä olen pesä
oletko sinä oksa?

Jos, minä olen karpalo
oletko sinä suo?

Jos, minä olen jänis
oletko sinä pensas?

Ja kuuletko sinäkin
tuulen puhuvan.


Hileitä/Jaana Lampinen

maanantai 26. toukokuuta 2014

Pisaroi pintaan
vesi uurtaa jälkiä
vuosirenkaita
särkynyt kuvajainen
tyynellä ulapalla


Tanka Hile/Jaana Lampinen

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Turkoosi taivas
omenapuu kukassa
ilma väreilee
onni saapuu ajallaan
tuomentuoksu hiuksissaan

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hottisten varpajaiset

Muistaako Varpu, niitä Virkun pullia
kauraisen täyteläisiä,
höyryävänä tuoksuvia
pulla arpajaisia?

Niin, toista se oli ennen,
ei tarvinnut kupuansa kuivalla täyttää,
eikä nokkaansa ikkunasta näyttää,
eikä kylmässä syödä.

Iski vain kyntensä ja nokkansa
Virkun pullaan, niin lämmitti
vaikkakin, vähän kahtelutti,
hienohelmoja arvelutti,
sattumat sopassa.

Kesällä Virkku tarjosi
pullassa toukankin.
Oletko Varpu kuullut
että, nykypäivän kalat
syö omansa värjättyinä?

Kyllä on maalima mallissaan, tsirp.


Hileitä/Jaana Lampinen



Hottiset on varpusia kansankielellä ja tämä runo syntyi jonkun kysyessä eilen onko lannassa mitään runollista. Ja tämä sopii ehkä tähän Runotorstain 328 toukka - teemaankin.

torstai 22. toukokuuta 2014

Joutsenen vuoro
herättää kulmakunta
huomenna kuovi
keväällä vuorotellaan
kurjen vuorot syksyllä

Tanka Hile/Jaana Lampinen

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Lapsen katseessa
terveiset
valovuosien takaa
viaton
katsoo vielä suoraan
ihmetellen



Hileitä/Jaana Lampinen
Valkoinen usva
peilaa veden pinnalla
lammen rannalla
valo ajaa pitkillä
sen silmillä on harso

Tanka hile/Jaana Lampinen

tiistai 20. toukokuuta 2014


Sade lankesi
kuivan mullan kasteli
koivu höristi
taimi päätänsä nosti
metsän lintu visersi

Tanka Hile/Jaana Lampinen

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Pehmeä vesi hiertää kallioon jälkiä,

sinä puhut timanttiporasta. 

Minä ajattelen rakkautta,

ja silitän hiuksiasi.



Hileitä/Jaana Lampinen
Kun, koivu alkaa kuunnella,

ja linnut oksia siipeilemään,

kun, turkoosin sininen taivas

sukeltaa kutsuvaan järveen,

ja liplattava tuuli pelastaa

tuikkivat tähdet sen pinnalle,

niin vapaus nousee aalloille

ja toivo herää talviunilta.

Silloin elämä on, tässä ja nyt.

Ja Sinä, uudistavana.

Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 17. toukokuuta 2014


Halla saartanut
usvaisen verhon taakse
kohmeisin sanoin
kaste pisaroi yössä
ajattelen Sinua

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

perjantai 16. toukokuuta 2014

327/haaste Kivi kivessä Runotorstai

Tipahti kuin pommi,
mustasurma,
kivinen vaarna,
Iski kuoleman keihäs.

Särki ja halkaisi.
Täytti ja voimansa näytti.

Vaan, ei rikottua saanut
hauraan herkkää
savesta muovattua,
kalliolle rakennettua.


                                                                                     Hileitä/Jaana Lampinen

Salli minun.

Eilispäivän lapsena
kuivattuna ruohona.
Vähäisenä alkuna
lakastuneena kukkana.
Mitättömänä taimena,
nuupahtaneena versona.

Salli minun.

Elpyä uudeksi ja kasvavaksi
voimakkaaksi ja rohkeaksi.

Sinun läsnäolossasi, varjossasi.

Salli minun.

Rehottaa kuin ruoko
kasvaa kuin kaisla
vaikka, ei ole vettä.

Varttua ja elpyä
karaistua ja vahvistua
vaikka, ei ole tuulta.

Salli minun.

Nähdä, nyrkinkokoinen pilvi
autiomaan rannalla,
kuulla veden kohina
pilvettömällä sannalla,
tuntea sen tuoksu,
helteisenä päivänä,
työn ja kuorman uuvuttamana.

Salli minun.

Tunnistaa Sinun sateesi aika,
elävien maassa, aikojen lopussa.

Salli minun.

Antaa toivoa ja rohkaista
nääntyvää, itseensä käpertynyttä,
virvoittavien vetten tykö
hellästi ohjata.

Salli minun.


Hileitä/Jaana Lampinen

torstai 15. toukokuuta 2014


Jos, minä olisin lintu
vuoraisin pesäni
pilvipumpulilla,
vaaleanpunaisella hattaralla,
hunajalla ja voilla.

Jos, lintu olisi minä,

Ei sille kelpaisi
oksat ja männynpiikit
ei sammakonmädit
eikä bongaavat friikit.

jos, minä olisin lintu,
jos, lintu olisi minä.

Ei me yhdessä naurettaisi,
eikä me yhdessä laulettaisi.

Ruusuilla koristellussa
kultaisessa häkissä.

Olisi elämä varmasti jäkissä.


Hileitä/Jaana Lampinen

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Niin monta kertaa muuttanut,
ja muuttunut,
tutustunut ja hyvästellyt,
katsonut kaukaa
ja läheltä.

Tänään mietin miltä tähdeltä,
sinä maailmaani lensit
muuttamaan.

Mikä maa ja mikä tähti.

Noin kirkkaasti loistaa,
suloisimmin
kuin mikään muu.

Taivaan valoa toistaa,
laulava lintu
aurinko ja kuu.



Hileitä/Jaana Lampinen
Lasin takana kuuset
piikittelevät toisiaan.

Herkän vihreässä
pehmeässä kärkässä,
sata kyyneltä.

Keinuvassa kehdossa
laulava lintu,
unelma siivettömällä.

Latvassa toinen
vuosia kukkuu,
lapsuuden ikävää
kellon alla.

Ihminen nukkuu.


Hileitä/Jaana Lampinen

tiistai 13. toukokuuta 2014


Ei aina tarvitse huutaa.
Ota tulpat ja kuulokkeet
pois korviltasi,
kuulen kuiskauksen,
sanoi Hän ja katsoi silmiin.

Mutta sinä.

Mitä sinä itket,
korvasi maailmaa täynnä.

Että saisin kuuloni,
vastasin ääneen huutaen.

Ja korvissani humisi,
hiljainen tuuli.

       - henkäyksen ohut.


Hileitä/Jaana Lampinen 

maanantai 12. toukokuuta 2014


Sitä luulee olevansa vapaa
vaikka, on kiinni pitkässä
kelautuvassa flexsissä,
varsinkin juhlapäivinä,
tiukassa otteessa.

Anteeksianto on vapaus,
vapauttaa
haukkuva koira pinteestä,
vapauttaa
kulkemaan omia teitään,
isännälleen, omilleen uskollisena.

Eikä oma koira pure,
jos, ei pelkää rangaistusta.
Ei ääneen uikuta,
jos, ei ole yksinäisyyteen hylätty.


Hileitä/Jaana Lampinen
On se vaan hienoa olla äiti,

Saa pestä pyykit vaaleanpunaisiksi,
tai likaisen harmaiksi,
kadottaa sukista puolet pesussa,
keittää joka aamu kaurapuuroa,
syöttää lapsille kaalikeittoa,
tai lanttulaatikkoa.

Ja siitä huolimatta on,
rakastettu
hyväksytty
halittu ja paijattu.

On se vaan hienoa olla äiti,

Saa valittaa tekemättömistä töistä,
tiuskia joutavista,
kilistellä ja kalistella astioita,
paiskoa kurarukkasia,
saa lyödä hanskat tiskiin.
tai ripustaa naulaan.

Ja siitä huolimatta on
rakastettu
hyväksytty
halittu ja paijattu.

On se vaan hienoa olla äiti.

Saa muistaa,
miten oma äiti oli rakas
työn ja touhun uuvuttamana,

Ihailtu, hyväksytty
halittu ja paijattu.

Ja niin rakastettu
että lapsen sydämeen sattui.

On se vaan hienoa olla äiti.

Saa ruusuja joka vuosi,
rakkauden kera,
kiitoksin maustettuna
vaikka on tehnyt vain parhaansa
ja kokenut silti epäonnistuneensa.

Ja siitä huolimatta
on niin rakastettu
hyväksytty
halittu ja paijattu.

Että muistaa joka päivä
mitä armo ja armollisuus on
mitä rakkaus, Jumalan lapsena on.
Ja äitiys vain varjo, siitä paremmasta.


Hileitä/Jaana Lampinen



sunnuntai 11. toukokuuta 2014


Äiti
minä muistan
lapsuudesta ne rentukat,
jotka yhdessä
joenrannasta poimittiin
ja maitohinkissä kotiin kannettiin.

Äiti
niihin rentukoihin
sulautunut koko lapsuus
ja sinun suuri rakkaus
maitohinkissä ja rentukoissa
ja se ikävä virtaa
siinä joessa.


Hileitä/Jaana Lampinen

lauantai 10. toukokuuta 2014


Nuori koivikko
puhkeamassa lehteen
täyteläisenä
Huomasitko vivahteen
rakkaus on sävyssä

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Ei minulla ole antaa,
muuta kuin, lapsen
vähäiset eväät.

Spiderman rasiassa leipää,
Cittycat mukissa juomaa,
lapsen lapsenmielinen usko,
Kaikkivaltiaaseen, Isään.

”Tule Jeesus lapses luo”
Pieni ajatus,
kaiken voittavasta
suuresta rakkaudesta.

”Armos, siunaukses suo”
Ja kansaa on paljon,
paljon nälkäistä nurinaa,
epäuskoa, lustetta.

”Tue pientä kärsivää”
Jerikon tie täynnä ryöstettyjä,
haavoittuneita, särkyneitä
sairaita, eksyneitä.

”Johda tietä oikeaa”
Ja minä uskon,
Hyvään paimeneen,
Korkeimman suojaan,
Kaikkivaltiaan varjoon.

Hän on turvamme,
kilpemme ja voimamme,
ajatuksen päässä.
Ikiaikain suuri Jumala.

Ja minä uskon, auta meidän epäuskoamme.

Aamen.



Hileitä/Jaana Lampinen

perjantai 9. toukokuuta 2014



Kuule äiti.
Älä lähde äitienpäivänä,
älä jouluna, syntymäpäivänä.

Sillä minä pelkään surua,
ikävää,
joka pitäisi taas piilottaa.

Sillä minä kompastuin vahvuuteen.

Joka paikka seulana,
ja minun sieluni vuotaa,
sydämeni kyynelehtii,
ja silmäni tulvivat jo nyt.

Enkä minä lohdutuksesta huoli.

Kuule äiti.
Älä lähde äitienpäivänä,
älä jouluna, syntymäpäivänä.

Anna vielä vähän aikaa,
vahvistaa selkärankaa,
että jaksan kantaa surua urheasti,
ja tukea toisille antaa
silloin riittävästi.



Hileitä/Jaana Lampinen

Päivänkakkara
terälehtiä puuttuu
kukaan ei kysy
rakastaako vaiko ei
minä rakastan silti


Tanka Hile/Jaana Lampinen

torstai 8. toukokuuta 2014


Lämmin hipaisi
palelevaa sydäntä
vuokko niiasi
västäräkin tanssissa
annoin sinulle luvan


Tanka Hile/Jaana Lampinen 


 Runotorstain 326 haaste:

Virta 

Hiljaiset huokaukset
kulkevat matalalla
etsivät ovea lapsuuteen
kipu valittaa pimeässä
äidin ikävä kainalossa.

Elämä pitää tiukasti kiinni
juuristaan
virran viedessä eteenpäin,
on aika hyvästellä
tämä ranta.

Hileitä/Jaana Lampinen 


Jos minä saan kuolla,
niin kuin Job,
elämästä kylläni saaneena.

Silloin minä kuolen,
täynnä linnunlaulua
ja metsän huminaa,
täynnä tuulien tunnelmaa.

Tämän maanpiirin
kiehtovasta kauneudesta,
kylläni saaneena.

Ja suloisimmat sävelet
minua unessa tuudittaa,
kuin meren sinistä aavaa
rytmi, kehtoani keinuttaa.

Ja minä soin, soin ja soin
ikuisuuden säveltä
taivaan kirkkaudessa,
ja lämpimissä muistoissa.

Jos minä saan kuolla,
niin kuin Job,
elämästä kylläni saaneena.

Hileitä/Jaana Lampinen 

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Joutsen kaartelee
sinisellä taivaalla
katselee alas
odottaa yhä häntä
ikävä itkee ääneen

Tanka Hile/Jaana Lampinen



Kyllä minä tiedän,
tyylikäs on pikkumustaa
ja valkoisia valheita.

Mutta minua väsyttää.

Kyllä minä tiedän,
pitäisi kirjoittaa kirjakieltä,
eroottisesti,
pilkkuja, pisteitä myöten.

Mutta minua väsyttää.

Kyllä minä tiedän
Rosat, Snelmannit ja Leinot,
Sarpanevat, Isolat
ja ne muutkin Einot.

Mutta minua väsyttää.

Särmä vain satuttaa,
vimma kuohuu ja kupluttaa,
ja ne pettymykset:

Ne ovat koinsyömiä villapaitoja.
Vihreinä pudonneita lehtiä.
Toukan syömiä kukannuppuja.

Ja minua väsyttää.

Enkä jaksa pettyä enää itseeni.


Hileitä/Jaana Lampinen



tiistai 6. toukokuuta 2014



Järvenpinnalla
miljoonia tähtiä
tuikkiva taivas
lounatuulen suudelma
pinnan alla sävähti



  Tanka Hile/Jaana Lampinen

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kirsikankukat
kuolee räntäsateessa
hiirenkorvissa
suomalaista sisua
mustarastas viheltää


Tanka Hile/Jaana Lampinen

perjantai 2. toukokuuta 2014


Keltainen kevät
raidan mekossa kukat
oksalla pesä
luonto juhlii vappua
aivastan terveydeksi


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Valkorunkoinen
riiputtaa oksistoa
silmuissa rapsaa
näkyy hiirenkorvia
lintu laulaa onnesta

 Tanka Hile/Jaana Lampinen

torstai 1. toukokuuta 2014


Ilmapalloja
simaa tippaleipiä
kukkamekkoja
ja iloista Vappua
lämpimän kynnyksellä

Tanka Hile/Jaana Lampinen