 |
Runotorstain 326 haaste: Virta
Hiljaiset huokaukset
kulkevat matalalla
etsivät ovea lapsuuteen
kipu valittaa pimeässä
äidin ikävä kainalossa.
Elämä pitää tiukasti kiinni
juuristaan
virran viedessä eteenpäin,
on aika hyvästellä
tämä ranta.
|
Liikuttava.. kuin virta. Herkkä.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaPuhutteleva. Loppu viisaan hieno.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaViisaita ajatuksia sisältävä runo! Paljon ajattelemisen aihetta, rivien välissä taitavasti kätkettyjä ajatuksia, joita ei heti ensilukemalla huomaakaan.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTässä on rytmiä, hienoa ajatuksen kuljetusta, tykkään
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaHieno runo
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaHienostuneesti haikea runoa.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaKiva runo, en osaa eritellä miten, mutta kiva on :)
VastaaPoistaKiitos Jenni, tämä runo on syntynyt minun työni inspiroimana, joka näin paljastettuna ehkä avaa sitä enemmän :)
Poista