tiistai 30. syyskuuta 2014

Jos, uskon perustus
on laskettu onneen,
terveyteen, ihmeisiin,
menestykseen, vahvuuteen,
voimaan tai lahjoihin,
-        suosioon.

-        Niin se on,
katoavalla pohjalla.

Jos, se on laskettu lakiin,
oikeaoppisuuteen
puhtauteen, synnittömyyteen,
-        tekoihin.


-        Niin se on,
katoavalla pohjalla.

Hiekalla.

Jonka myrskytuuli siirtää
minne tahtoo, kun tahtoo.

Syvennä vielä,
kaivaudu sydämelle,
syvemmälle onnea,
suosiota, menestymistä,
syvemmälle terveyttä,
iloa ja lahjoja.

Syvemmälle lakia,
omavanhurskautta,
oikeaoppisuutta.


Hänen ristinsä juurelle,
todelliseen rakkauteen,
Hänen verensä turviin,
ansaitsemattomaan
armoon asti.

Niin uskosi kestää,
ajan myllerryksissä,
vaivoissa ja kärsimyksissä.

Puhureissa, Stsunameissa,
tulvissa ja kyyneleissä.

Niin se kestää
ajan hampaan.
Suojaa, turvaa
Isän lampaan.

Niin se kestää.
Eikä mikään voi estää,
Hänen lähelleen pääsemästä.


Hileitä/Jaana Lampinen

Sinä sanot:
Minä kurja,
myrskyn raastama,
minä lohduton,
minä ikiuneen vaipuva,
maahan taipuva.

Tuulessa kaikki kaunis,
tuulessa muistot,
tuulessa sirkutus
tuulessa kesän puistot.

Tuulessa sanat,
tuuleen luodut.

Vain harmaa runko,
ja lämmin muisto,
syvällä sen sydämessä
raastava ikävä.

Näetkö
silmun alun,
auringon lämmön,
alastoman
taivaaseen kurottavan
oksilla.

Usko kuin mahla virta,
toivo kuin kevään tuoksu.

Ja kaikki kedon puut
paukuttavat käsiään,
syksyn niitä ravistellessa.
Heittämättä toivoaan,
uskoa huomiseen,
kuuran peittäessä
ne kuolon valheeseen.

Vielä soi,
riemuvirsi Siionissa,
vielä kuuluu riemulaulu,
tässäkin kaupungissa.


Hileitä/Jaana Lampinen







Tyhjät teot palaneena, tyhjin käsin palanneena.

Lähetän hätämerkkejä meren aalloilta,
myrskyn silmästä,
silmästä silmään vajonneena,
morsetan syvyyksistä.

Kuuleeko kukaan, kuuleeko kukaan.

Sydämeni jyskyttää oveasi,
ajatukseni seisovat muureillasi.

Sanani valuvat pakkasen puremina,
hallan sitomat muistot hukkuneena.

Kuuleeko kukaan, kuuleeko kukaan.

Majakan valo halkoo pimeää merta,
tähti liplattaa aalloilla, uskonkorren vieressä.

Näkeekö kukaan, näkeekö kukaan.

Tartu siihen, kuin Pietari pimeässä,
kuin lapsi Isää lähellä.

Ja elämä kantaa, kantaa
ja parasta Hän antaa.

Uskon huomiseen, elämään iankaikkiseen.



Hileitä/Jaana Lampinen
Maailma muuttuu
muovautuu ja muuntuu.

Eilisestä tulee vanha,
ilman rypyn ryppyä.

Toissapäiväisestä
retroa käyttämättä.

Sinä et muutu,
sanojen toisiin vaihtuessa,

Sinä et muutu,
ulkoisen aikaan taipuessa.

Sinä olet sama
eilen tänään ja huomenna.

Sinä nostat, Sinä kannat
Sinä rakkauttasi aina annat.



Hileitä/Jaana Lampinen

perjantai 26. syyskuuta 2014


Vaikka, minä vaellan tällä tiellä,
kaikkeni antaneena,
väsyneenä, pettyneenä.

En minä eksy.

Sinä lupasit
voimani uudistaa,
niin että voin lentää
kuin kotka taivaisiin.

Vaikka, minä vaellan tällä tiellä
joskus mutkitellen,
vähätellen, voivotellen.
Kuin hullu.

En minä eksy.

Sinä lupasit
ettei, hullutkaan.

Vaikka, minä vaellan tällä tiellä,
hitaasti ja pelokkaasti.

En minä eksy.
Sinä lupasit minua johdattaa,
ja voiman voimaksi antaa.

Sinä lupasit.

Annoit uskon, toivon ja rakkauden.
Minä tartun niihin ja uskon Sinuun.


Sinä lupasit.


Hileitä/Jaana Lampinen


Rohkaiskaa itsenne
ja nostakaa päänne
älkääkä pelätkö tulevia.

Sanoi Hän, meitäkin rohkaisten.

Älä siis pelkää.
Kun, myrsky nousee taivaanrantaan,
rohkaise itsesi, voitele pääsi, katso Häneen,
uskosi alkajaan ja sen täyttäjään.

Turvaudu yksin Häneen,
ja etsiydy Hänen seuraansa.

Sillä Hän pitää sinusta huolen.

Ei yksikään hius putoa Hänen tietämättään.
Eikä yksikään sana haavoita, sallimattaan.

Vaan, kaikki yhdessä vaikuttaa sinun parhaaksesi.

Ei öljy tule lampustasi puuttumaan,
jos turvaat yksin Häneen, lamppusi täyttäjään.

Älä siis pelkää, usko ainoastaan.


Hileitä/Jaana Lampinen


lauantai 20. syyskuuta 2014

Ole luja ja rohkea,
älä pelkää, älä lannistu,
sanoi Hän, joka on,
ja oli, 
ja aina on oleva.

Ole luja ja rohkea,
älä pelkää
lähteä vastavirtaan,
nousta laineille,
astua aalloille.

Ole luja ja rohkea
älä lannistu
heikkoudessasi,
älä vähäisyydestäsi
huolta kanna,
älä pelon estää anna.

Sillä Hän joka kutsuu,
Hän myös vyöttää.
Sillä Hän joka kutsuu,
taivaan mannaa
voimaksi syöttää.

Sillä Hän joka kutsuu
edellä kulkee
tien avaa, toisen sulkee.
Sillä Hän joka kutsuu
ei jätä, ei hylkää.

Ole luja ja rohkea
vahva olkoon sydämesi
sillä vahva on
myös Hänen käsi,
joka sinua johdattaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

tiistai 16. syyskuuta 2014


Syksy sirotteli
kuuran
pihlajanmarjoille
puolukoille.

Sirotteli
haikeuden
taivaalle.

Tuoksun verran
muistoja
yksityiskohtiin.

Pudotti keltaisen lehden,
paljasti
silmun.

Lupaus keväästä,
samassa artikkelissa.


Hileitä/Jaana Lampinen 

Päässä syntynyt
saavuttaa pään,
järki järjen.

Sydämessä syntynyt
saavuttaa sydämen,
rakkaus rakkauden.

Hengessä syntynyt
saavuttaa hengen,
kuin tuulen henkäys
saa hiilloksen hehkumaan.


Hileitä/Jaana Lampinen
Joku kalastaa
kaikki siimat sotkussa
eilisen takaa
sitä yhtä pyytäjää,
antamatta anteeksi.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

lauantai 13. syyskuuta 2014

Vedenjakaja
on Sykarin kaivolla,
aallonmurtaja
kuohuvissa tunteissa,
jalkojensa juuressa.


Tanka Hile/Jaana Lampinen


Sataa sumua
pilven syli pehmeä
mutta kostea,
tuulikin itkee salaa
tunnen sen hengityksen.



Tanka Hile/Jaana Lampinen

Sinun Sanasi
synnyttävät uskoa,
että kuulisin
sydämellä kuiskauksen,
rakastat minuakin.


Tanka Hile/Jaana Lampinen 


perjantai 12. syyskuuta 2014

Runotorstain aihe:
Pyöreä

Särmikäs sana
lohkaisi repiessään
palan kulmasta
hiomaton vielä raastoi
pehmeän pyöreäksi.

Kuuma peruna
pyörii ihmisen suussa,
polttaa rakkoja
mennessään kohteeseensa,
pistin pistää lihassa.

Terävä osuu
pyöreään napakymppiin
kuin nappi silmään
sävähtää muistijälki
pinnassa värähtelee.


Tanka Hileitä/Jaana Lampinen


Hän syntyi ihmiseksi
ihmisen osaan.
Ihmisen rinnalla kulki
ihmisen rinnalla kuoli.

Niin moni luulee,
että pitää olla jotain muuta,
ihmistä
ihmisen rinnalla parempi,
kuin ihminen ihmisen osassa.

Mutta vain armosta armahdettu,
ihminen,
osaa armosta armahtaa,
ihmistä.

Usko on Jumalan lahja,
ihmisille lahjaksi annettu.

Jos minäkin,
niin kyllä sinäkin,
sen saat vastaanottaa.

Jos, tahdot.


Hileitä/Jaana Lampinen 

torstai 11. syyskuuta 2014


Syksyn tuuli tuoksuu kypsälle kesälle,
puutarhalle ja viljavainiolle.
Hiljainen metsä huokuu melankoliaa.

Värikylläisyys ei riitele,
ei kanna kaunaa uudistuvalle silmulle,
talvi rengastaa humisevan rungon.

Matkalle lähteville vilkutetaan keltaista,
haikean ikävä soittaa syyslaulun pilven takaa,
lehtien havisten maahan varistessa.

Kun kaikki ovat menneet kadonneet syysiltaan,
sammal peitetään odottamaan pehmeänä
kevätaamua, hämärässä talviyössä.

Takkaan sytytetään hehkuvat hiilet
ja villasukat nostetaan puikoille.
Muistellaan hetki lämmintä kesää,
huokaistaan, kiittäen  Taivaan Isää.


Hileitä/Jaana Lampinen

Koivun oksilta
valuu kesän aurinko,
kullankeltaiset
oksat putouksena
liplattelee väreissä.


Tanka Hile/Jaana Lampinen

Ole siunattu
vajavaisuudessasi
täydellisenä
Jumalan ihmisenä
Hänen läsnäolossaan.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 


Siunauksia
ei myydä huutokaupassa,
postimyynnissä
Alessa tai netissä.

Eikä kirkossa.

Siunaus ei perustu vaihtokauppaan.

Täydellisille täydellistä
mitatuille mitallista.

Siunaus on Hänen läsnäolonsa.

Rakkautensa
vajavaisessa ihmisessä.

Ja siunaus jakaa omastaan,
pyyteettömästi
siunausta eteenpäin.


Hileitä/Jaana Lampinen


Taivaanrannalla
on tummia vaaroja
lapin maisema.
Pilven pesä poikineen
joutsenten tähtäimessä.



Tanka Hile/Jaana Lampinen

Joutsenet lentää
pilvessä, töräytellen
trumpettiansa
pihlajan punaisille,
keltaisen vaihtuessa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Minun rukoukseni
ja ylistykseni on turha,
jollen, minä
kärsiviä armahda
niin kuin Sinä,
tahdot.



Hileitä/Jaana Lampinen
Jumalan vainiolla,
armosta käsin,
tähkäpää kerrallaan.

Jumalan vainiolla,
rakkaus koskettaa,
hellästi hoitaa,

eloa,
ja elonleikkaajaa.


Hileitä/Jaana Lampinen






Syksy kuin, syysvirsi.
Viljavainiot ruskottaa,
tähkäpäissä lepää nöyryys,
kylläisyydessä kiitos.
Minussa ikävä.

Hileitä/Jaana Lampinen

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Matalalento
vaatii tarkkuutta olla
törmäilemättä,
lennän avoimin silmin,
niin on vaikea kuulla.



Tanka Hile/Jaana Lampinen
Valo pilkahti
kurkisteli varjoista
käänsi lehteä
sai äänensä kuuluviin
ennen kuin hyvästeli.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

tiistai 2. syyskuuta 2014



Uskonnollisuus
hukuttaa myötätunnon,
varjele meitä
syyn lailla nuijimasta
särkynyttä sydäntä.


Tanka Hile/Jaana Lampinen