perjantai 28. helmikuuta 2014


Älä anna aamun tummua iltaan
kevään routaantua syksyyn.

Älä sydäntäsi säästä,
älä elämää ohi päästä.

Tartu kaksin käsin kiinni,
olennaiseen.

Rakasta. Rakasta. Rakasta,
ja elä, elä jokainen päivä,
jokainen hetki ymmärtäen.

Kuuntele tuulta, aaltojen puhetta
kuuntele metsää, pilvien sanomaa.

Sinulla on toivo, 
kirkkaampi taivaan tähteä.

Sinulla on usko, 
kauneutta kantaa.

Älä luovuta
älä vaahdon, anna korviasi tukkia
kyynisyyden sydäntäsi peittää.
Anna kaikkien kukkien kukkia.

Et voi Rakkautta taaksesi heittää.

Hileitä/Jaana Lampinen

5 kommenttia:

  1. Pidän etenkin tuosta säkeestä "sinulla on usko, kauneutta kantaa". Tämä runo voimaannuttaa ajattelemaan elämää ja sitä, että jokainen henkäys on elämisen arvoinen.

    VastaaPoista
  2. Ihanasti täynnä rohkaisua. Elämään kannustava.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Satu ja Merikaisla, tavoititte olennaisen :)

    VastaaPoista
  4. Vanhaa viisautta,kannustavaa positiivista ajattelua, miten vaikeaa se onkaan joskus

    T.Ari
    http://arirunoja.wordpress.com

    VastaaPoista