Ahdan itseni

sopivaksi toisille

muotin vangiksi

se on muotia

ei minun sydämeni

näin pieni ole.

Minun ajatukseni ovat laajoja, ne syleilevät maita ja mantuja,

ihailevat luomakuntaa, kuuntelevat lintuja, kukkasia, keloja.

Suutelevat lapsia ja vanhuksia, näkevät surullisia ja onnettomia.

Minun ajatukseni kärsivät hermojuurivauriosta, revityn sydämen

jomotuksista, kierrän kaukaa rakkauden nimellä kulkevan valheen.

Tunnen itseni, tiedän olevani harmaata tomua, ilman korkeakouluja,

pilvenpiirtäjiä, sanojentaivutuksia, rytmiä, eikä minulla ole egoa,

ei edes charmia, harmia sitäkin enemmän.

Lataan tunteeni

pienen pieniin tavuihin

sanani raamiin

koko elämä

on rivienvälissä

usko sielussa.

Hileitä/Jaana Lampinen