Joskus arvokas hapettuu,

tummuu ja patinoituu.

Arvoton kiiltää ja viiltää,

sormenjälkiä,

varjoja pintakiiltoon.

Tämän ajan kolhima,

hylätään,

tunnistamattomana.

-        Uskotko tosissaan,

että Hän, sellaista tekisi?

Hän joka näkee pinnan alle,

katsoo sydämeen kaikkialle.

Hän tunnistaa kyllä,

ihmismielen palon.

Poikansa lunastaman,

sielun arvokkaan,

jalon.

Hileitä/Jaana Lampinen