Näetkö sinä uupuneita käsiä,

jotka ennen nousivat kiitokseen,

näetkö sinä väsyneitä käsiä,

hervonneita käsiä,

jotka ennen kurottautuivat kohti.

Kysyi Hän, nostaessani omani.

En katso niitä, käännän katseeni Sinuun, vastasin.

Rukoile sitten niin kuin opetin. 

Isä meidän, meidän Isämme.

Ja silloin minäkin ymmärsin.

Kuulee meitä, väsyneitä,

anna voimaa kantaa, anna aikaa antaa,

palaa rohkeutta, valaa voimaa.

Sillä tiemme on pitkä, ja pimeä on yö

ajan hampaat voimamme syö.

Isä meidän, meidän Isämme,

kuule meitä,

itsekkyyteen langenneita.

Hileitä/Jaana Lampinen