Sävyisät perivät maan.

Ja syksy iloitsee

kaikissa sävyissään,

riisuttuna kevään riemusta.

Tuuli laulaa melankoliaa,

auraten eilisen pellon.

Sävyisyys luottaa

tyyneen rauhaan

ja silti tuottaa,

oksan maahan vaipuessa

uutta hedelmää.

Siunaavan käden alla

nöyryyteen taipuessa,

kantaa yhteisen lyhteen,

laittaa taivaan aittaan.

Ja kiittää ja liittää

yhdessä yhteen,

Kristus keskeisyyteen.

Hileitä/Jaana Lampinen