Minäkin vanhenen

päivä päivältä, yö yöltä.

Kuulakkaassa elämän syksyssä,

tahtoisin ikääntyä

räiskyvän upeasti,

kuin haapa.

Olenhan minäkin

tämän maan hallan purema,

kuuman auringon paahtama

eletyn elämän pesäpuu.

Suostuen näkymään

erottumaan massasta

värikkäästi

häpeämättä erilaisuuttani.

Suostuen elämään

jumalan antamin lahjoin,

viestimään kauneutta

eletyn elämän juhlallisuutta

lahjaksi annettua elämäniloa.

Havisten kuin haapa

värisevä, vapiseva käteni

tervehtii tulevia vuosia ilolla,

silmäänsä niille iskien.

Ja kun viimeinen myrsky

on kauniin pukuni riisunut,

jokaisen ryppyni paljastanut,

keloni pinnan hopeoinut,

muistoni kullannut.

Minä kiitän ja ylistän

elämää rikkaudesta ja lahjoista,

vaipuen maaksi,

elämästä kylläni saaneena,

niin kuin Job.

Niin kuin Job.

Hileitä/Jaana Lampinen