Ihmisen sana, kuin tuulen varjo,

vaahtopää, kupla meren aalloilla,

rantahiekalle piirtyvä viiva,

joka päivä erilainen.

Tuulen varjo.

Aavistus.

Valon kajo.

Heijastus.

Missä tuuli syntyi,

mitä kantoi mukanaan,

mitä antoi tullessaan,

veikö jotain mennessään.

Jumalan Sana,

kuin hehkuva hiili,

sanansaattajan huulilla.

Sytyttää ja puhdistaa,

valmistaa ja kypsyttää.

Jumalan Sana

koskettaa ja hoitaa

lohduttaa ja rohkaisee,

jakamaan omastaan.

Jumalan Sana,

painaa ja pitää.

Ajasta aikaan

tuulesta tuuleen.

Vastatuulista huolimatta.

Hileitä/Jaana Lampinen