Kultakin tummunut

muuttunut kuin hopea.

Maanpiiri surua täynnä.

Pilvet sataneet maahan,

siivet painavat kuin lyijy,

eikä aurinkoa näy.

Vain Hänen sanansa loistaa

kuin, lamppu pimeässä.

Valaisee tien ja taivaan kodin,

Hänen rakkautensa näköiseksi.

Ilta on tullut

ja yön pimeys ahmii nälkäisiä.

Ilta on tullut

ja kiljuva jalopeura kiiluvin silmin,

vaanii kenet saisi niellä.

Mutta Paimen etsii yhä lampaitaan,

kutsuu sitä yhtä kadonnutta,

ja toista eksynyttä,

kolmatta pois poikennutta.

Kuuletko sinä kutsun,

näetkö valon,

tunnetko taivaan tuoksun.

Kello käy ja aika on tullut.

Palata kotiin.

Hileitä/Jaana Lampinen