Armoton

ei rakenna pitkospuita

liejuun uponneille,

elämän suohon vajonneille,

matkallaan juuttuneille.

Armollinen antoi omansa.

Risti kantaa

pohjattomankin

elämän halki.

Risti kantaa

kyynelten merellä.

Risti nostaa

syvyyksistä

kallioperälle.

Hän kantoi ristinsä,

antoi henkensä,

meitä kannattelemaan,

ylös taivaaseen nostamaan.

Ilman ristiä hukkuisin.

Ohi onneni nukkuisin.

Hileitä/Jaana Lampinen