Entä sitten, vaikka

syksy tuli jäädäkseen,

elokuu muuttui keltaiseksi,

ja minä olen harmaa

kesän ikävistä kyynelistä.

Entä sitten, vaikka

 linnut lähtivät varkain

kuin, salaa karaten

ilman hyvästejä jättämättä,

en minäkään säveliä siivi.

Entä sitten, vaikka

sumu paljasti valmiit pitsit,

kyynel helmin koristeltuina,

ei minulla virkattavaa,

mitään lisättävää,

siihen ole.

Hileitä/Jaana Lampinen