Entä sitten,
vaikka
syksy tuli
jäädäkseen,
elokuu
muuttui keltaiseksi,
ja minä olen
harmaa
kesän
ikävistä kyynelistä.
Entä sitten, vaikka
linnut lähtivät varkain
kuin, salaa
karaten
ilman
hyvästejä jättämättä,
en minäkään
säveliä siivi.
Entä sitten,
vaikka
sumu paljasti
valmiit pitsit,
kyynel helmin
koristeltuina,
ei minulla virkattavaa,
mitään
lisättävää,
siihen ole.
Hileitä/Jaana
Lampinen
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti