Omat tekoni,

tekemättä jättämiseni,

ovat kuin suuria vuoria,

kanjoneita, rotkoja, kuruja.

Kuin varjoja elämäni yllä,

pilviä auringon edessä.

Enkä minä mitään näe.

En tiedä mihin mennä,

miten olla.

Ihminen ihmisten joukossa.

Anna minulle:

Yksi säde taivaastasi,

yksi säie viitastasi,

yksi säe sanoistasi,

niin tartun siihen.

Ja silloin tiedän:

Sinä et minua hylkää,

etkä yksin jätä.

Yksi säde, yksi säie,

yksi säe,

Ja kaikki on toisin,

niihin tarttuisin

jos,

omin teoin, voisin.

Hileitä/Jaana Lampinen