Pakenisinko

harmaan varjoni taakse

sanattomuuteen,

rajaisinko tonttini

sanat vieraskasveilta.

Enkö antaisi

sanan rehevöityä,

harmaan kukkia,

puhua vierainakin

kaunista kieltä meille.

Enkö antaisi

sydämeni käännellä

hiomatontakin,

kuin aarretta valossa

timanttia kivessä.

Enkö antaisi

sanojen laskeentua

kiitoradalle

uutta nousua varten

huolimatta kuvasta.

Tanka Hileitä/Jaana Lampinen