Kirkkaasti loistaa

hymy lapsen silmissä,

kirkkaasti kantaa

into äänessä hetkeen,

minä muistan sen vielä.

Kirkkaita päivät

aurinkoisia kesät

lipuivat ohi

touhukkaana kuin lapsi,

ilo piripinnassa.

Kirkkaasti paju

pillinä kutsui ulos,

variksensaappaat

lätäkössä unohtui

saunassa vasta ropsui.

Kirkkaita muistot

villeimmistä leikeistä

onnellisimmat,

paljain varpain vapaana,

kasvimaata myös kitkin.

Kirkkaasti kantoi

taivas kottaraisia

langat mustana

missä ne nyt lentävät,

missä into lymyilee.

Tanka Hileitä/Jaana Lampinen