maanantai 14. heinäkuuta 2014



Tänään

Pientareilla kukkivat
mesiangervot tuoksuvat,
kuin suitsuke
surusaattueen edetessä.

Siniset kissankellot,
kumartavat päänsä
ja soittavat sinulle kelloja
kauniimmin, kuin koskaan.

Ja jokainen ihana päivänkakkara
viestittää rakkautta.
Pääskyset siipivät taivaita
ja satakielet laulavat.

Mutta sinä istut jo Isän sylissä,
perille päässeenä.
Hymyilet kauneinta hymyäsi
ja säteilet taivaan valoa.

Ei ikävä, eikä kipu
iloasi enää himmennä.
Tämän surujen maan jättänyt
väsynyt vaeltaja.


Hileitä/Jaana Lampinen 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti