Aamun kajossa

pehmeä hallaharso

aurinko nostaa

keveästi helmoja

haituvia valossa.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Runotorstain haaste 375

Vanne

Niin kuin katajainen vanne kiulussa

muodon antaa ja kasassa pitää,

niin Sinä minussa sitkeästi

muotoa annat ja kasassa pidät.

Niin kuin sormus sormessa

on merkkinä liitosta,

Niin Sinun rakkautesi

ja uskollisuutesi on vanne

sydämessäni.

Niin kuin vanne tynnyrissä

niin Sinä minussa,

sisällön elämääni talletat.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Rakkaus kasvaa

sydämestä sydämeen,

lempeä katse

vaikuttaa tahtomiseen,

myötä, vastamäessä.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Rakkautta on

kun, perhe kasvaa yhteen.

Ja kaksi tahtoo

sulautua yhdeksi,

kauniiksi elämäksi.

Hileitä/Jaana Lampinen 

 Rakkaus tahtoo

suojella ja varjella

myrskytuulilta,

eikä keikuttaa purtta

yhteisellä matkalla.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Rakkaus tahtoo

auttaa aina mäessä

antaa tukea,

iloa ja onnea,

jakamalla tuntea.

Hileitä/Jaana Lampinen 

 Rakkaus tahtoo

katsoa kaiken taakse

anteeksi antaa

tukea ja rohkaista

valoon kantaa omansa.

Hileitä/Jaana Lampinen

 

Levähdyspaikka

taukotupa hiljaisuus,

sydämen kiitos

kaipaus lähellesi

kätesi alle lapset.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Olen jo vanha,

unohdan asioita,

muistuta joskus,

että yhä rakastat

savea kädelläsi.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Hän on elämä

sen kauneuden luoja

yltäkylläisyys

valon kirkkauden tuoja,

suoja iankaikkinen.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Sinun sanasi

rohkaisevat matkalla

valaisevat tien

luovat versoja jäästä

tähtiä hallaöistä.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Katson varjoista

aina valoon, aurinkoon,

eikä varjoa-

ole ilman valoa,

murheista mustunutta.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Myötäinen kääntyi

kapeaksi poluksi

vastatuuleksi

pilvinen pimeä tie.

Kaikki kaikkosi kauas.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Taivas sytytti

sydämeni tulesta

tempaisi tuuliin

loimusi lempeästi

hiipui aamuaurinkoon.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Pohjoisentaivaan

maassa pieni ihminen,

yllä ääretön.

Esirippu aukeaa,

taivaantuli koskettaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Valkoiset hanget

jalokiviä täynnä.

Suljetuin silmin

kiireessä kuin sokea,

en tuntenut sinua.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Sinä valitsit

heikon ja vajavaisen,

kalpean hennon,

istutit hyvään maahan.

Kantaako hän hedelmää?

Hileitä/Jaana Lampinen 

Sinä sen tiedät.

Ei sanaa huulillani

jota et tunne.

Olenko minä rakas,

siitäkin huolimatta.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Oudoilla teillä

pimeällä polulla

seireeni kutsuu.

Mystisillä tulilla

moni polttaa sielunsa.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Hän kutsuu meitä

lepäämään hiljaisuuteen

rauhaan, rakkauteen.

Palaamaan yhteyteensä

oravanpyörästämme.

Hileitä/Jaana Lampinen