torstai 13. maaliskuuta 2014

Jokainen omalla paikallaan,
omissa mitoissaan,
omilla lahjoillaan,
itsenään.

Arvokas Hänelle.

Kuin lapsi äidille,
ilo isälle.

Hän ei vertaa,
ei mittaa.

Lahjasi ilolla kertaa.


Hileitä/Jaana Lampinen

Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. arleenamaaliskuuta 13, 2014

    Hieno runo.

    VastaaPoista
  2. Arimaaliskuuta 13, 2014

    Kaikkia tarvitaan, toisia enemmän, toisia vähemmän

    T:Ari
    http://arirunoja.wordpress.com/

    VastaaPoista
  3. Unknownmaaliskuuta 14, 2014

    Niin juuri, jokaisella oma tärkeä paikkansa :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymimaaliskuuta 14, 2014

    Ihminen muodostaa itsessään ympäristön, mikrosellaisen, jonka sisältä hän hahmottaa muuta ympäristöään, omalla tavallaan, omana itsenään... sellaisia ajatuksia heräsi.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)