Ajattelen kuin ihminen,

haluan olla aina onnellinen,

autuas ja tyytyväinen,

terve, rikas ja iloinen.

Toivon ettei mikään paina.

Ettei, elämä ahdista

eikä kukaan liikaa vaadi

ei suorituslistoja laadi.

Eikä työ, edes Sinun -

elämääni tahdista.

Olen inhimillinen ihminen.

Rukoilen kuin lapsi.

Olen lapsen kaltainen:

Anna minulle ja anna läheisilleni

älä ohi kulje, älä meitä jätä

tahdon vielä vähän tätä.

Ethän ”piikkiä” pankkia sulje,

anna minulle, anna vielä rakkautta,

älä ohitseni tyhjin käsin kulje.

ja Sinä sanot:

Mitä se sinua hyödyttää

vaikka, voittaisit lotossa,

ja saisit kaiken inhimillisen,

rakkauden ja onnellisuuden,

mutta sielusi vahingoittuisi.

Mene ja katso lähimmäistäsi,

tarvitseeko hän,

jotain mitä sinä voisit antaa,

hänelle iloa, onnea kantaa.

Sillä antaessaan saa,

etsiessään löytää,

kolkuttavalle avataan.

Laita leipää ja viiniä pöytään.

Hileitä/Jaana Lampinen