Pelto huutaa vastaan,

sarka katkerasti valittaa.

Kivisen pellon vaot napisevat,

muheva maa itkee.

Voima on lopussa.

Kaikkialla kasvaa horsmaa,

ohran sijaan, juolavehnää,

nisun sijaan orjantappuroita,

leivän sijaan nokkosia.

Maa itkee heikkoutta

rikkaruohon varjoissa,

       - näköalattomuutta.

Valittaa kuivuutta,

surkuttelee pienuutta,

napisee voimattomuutta.

Anna meille aikaa

      -  anna kerran vielä:

Kyntäjän kyntää,

kylväjän kylvää,

     -   enkelin kitkeä.

Kerran vielä, kyynelin kastella.

Anna rakkautesi,

tuulesi puhalla,

anna voimasi voimaksi,

kirkkautesi valoksi tulla.

      -  Tämän maan ylle.

Anna kerran vielä,

uusi kasvun mahdollisuus,

vajavaisille uusi ulottuvuus.

        Ihmiselle se on mahdottomuus.

Valtasi tälle maalle näytä.

     -   Taivaan aitta nisunjyvillä täytä.

Hileitä/Jaana Lampinen