Kuolema kävi.
Suru astui tupaan,
asettui taloksi.
Etsi ja löysi:
Sanomattomat,
puhumattomat,
tekemättömät,
ja uskomattomat.
Taustaa tutkimatta,
syytti ja syyllisti.
Nurkkaan ahdisti.
Eikä pois lähtenyt,
ennen kuin,
suruunsa hävisi.
Kaipauksen herätessä,
ikävästä allapäin.
Hileitä/Jaana Lampinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti