Samoja teitä.

Pimeän ahdisteltavana,

vihan saartamana,

köyhyyden puristeltavana,

pelon kouraistessa

epätietoisuudessa

kuoleman rajalla

lapsiani lohdutin

äidin tuska sydämessä.

Kaikkeni antaneena,

nuoruuteni,

unelmani,

tunteeni hautasin.

Ja sinä puhut kultalusikasta.

Lapio minulla on kädessä.

Ja usko sydämessä,

toivo kantaa huomiseen,

rakkaus lopulta vapauteen.

Minun onneni on lähellä Häntä,

joka on, oli ja tulee olemaan

elämänilon lähde.

Hileitä/Jaana Lampinen