perjantai 13. helmikuuta 2015




Runotorstain haasteruno:

Toivo

Karstaa, kehrää,
polkee jalkaa.
Ihminen vyyhteää
elämän lankaa.

Usko ja toivo kierteessä.
Rakkaus vahvistaa
luottamuksen kuviossa.

Lopputulos
päättelyä vailla.



Hileitä/Jaana Lampinen

7 kommenttia:

  1. Hieno kuvaus ihmisen elämästä! Usko ja toivo vuorottelevat, mutta rakkaus auttaa. Ja loppu on vielä auki.

    VastaaPoista
  2. Siinä se on "elämänlanka, alusta loppuun, elämänpituinen jana " Rakkaus on vahvistava voima. Runosi on kuin pieni kerä, mutta lanka on vahvaa. Hyvää ystävänpäivää !

    VastaaPoista
  3. Hyvä lopetus hyvälle runolle. Päättelyä vaille tuo salaperäisyyttä runoon :)

    VastaaPoista
  4. Upea! Juuri kuin rosarugosa sanoi..usko ja toivo vuorottelee elämässä ja rakkaus on pystyssä pitävä voima ♡

    VastaaPoista