perjantai 6. helmikuuta 2015


Vain vähän aikaa
kärsittyämme kylmää
aurinko nousee,
lämmittää ja valaisee.
Kirkastaa taivaansinen.


Hileitä/Jaana Lampinen 

Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Anonyymihelmikuuta 16, 2015

    Liekö liioittelen, mutta jokin tässä runossa saa hengen hieman salpautumaan. Ehkä se on pelkistyksestä johtuva voima, tuo viimeinen rivi, mielettömän kaunis kuva...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknownhelmikuuta 16, 2015

      Voi kiitos :) Ihana saada hyvää palautetta :)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)