Avaa suusi mykän hyväksi,

sano sana väsyneen tueksi.

Avaa suusi heikon tähden,

tämän kuuron kansan nähden.

Sillä salatuimpaan saakka

Hän tätä maata katsoo,

kuulee ja etsii

sanoista rakkautta tekoihin

askeleista valoa sanoihin.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Aurinko muuttaa

maisemaa valkeemmaksi

kirkkaammaksi, kuin

lumi hohtavan puhdas

säteiden tähtäimessä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Pimeän talven

pitkän syksyn taittaja

ilo on joulu,

rakkaus syntyi seimeen,

lahjaksi saimme uskon.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Joulu puhuu

tuhansin kielin.

Et tarvitse minua

suomentamaan

jos, haluat ymmärtää

joulun sanomaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Aika on tullut,

joulu julistaa kunniaa

kansat ja kielet

veisaa Hoosiannaa.

Ja maassa rauha ihmisillä.

Kiireen keskellä lepo,

rauha ja hyvä tahto.

Niin kuin Isällä taivaassa.

Ovi on apposen auki,

tuhlaajapojan tulla kotiin.

Hileitä/Jaana Lampinen

Joulu laskeutui

valkoisena varjonaan

lumihiutale

peitti odottavan maan,

koristeli metsän puut.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Valonsiemen

Tuhkanharmaata

päivän kajo, yö musta

pimeä hiili.

Tuuli puhaltaa hankeen

valonsiemen kipunoi.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Jeesus siunasi lapsia,

sillä senkaltaisten

on Jumalan valtakunta.

Samuel kuuli kutsun,

Daavid paimenpoika

voideltiin kuninkaaksi,

Maria oli nuori tyttö,

ja Joosef uskoi uniin.

 Ei tarvittu ikää ei vuosia,

ei kasvamista, viisastumista

eheytymistä, kokemuksia.

Tarvittiin vain uskoa ja tahtoa,

tehdä Jumalan tahto.

Sillä sen kaltaisten,

on Jumalan valtakunta.

 Hileitä/Jaana Lampinen

Joulurauhaan

hiljenee, vaimenee

lientyy ja talttuu.

Kiire vaikenee

jalostuu,

hyasintin tuoksuun.

Tuikun lepattava liekki

rauhoittuu.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Maisema peittyy,

kumpupilven pehmoinen

juhlava joulu

untuvatöppösissä

laskeutuu Suomen kyliin.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Samoja teitä.

Pimeän ahdisteltavana,

vihan saartamana,

köyhyyden puristeltavana,

pelon kouraistessa

epätietoisuudessa

kuoleman rajalla

lapsiani lohdutin

äidin tuska sydämessä.

Kaikkeni antaneena,

nuoruuteni,

unelmani,

tunteeni hautasin.

Ja sinä puhut kultalusikasta.

Lapio minulla on kädessä.

Ja usko sydämessä,

toivo kantaa huomiseen,

rakkaus lopulta vapauteen.

Minun onneni on lähellä Häntä,

joka on, oli ja tulee olemaan

elämänilon lähde.

Hileitä/Jaana Lampinen

Hyvyys on joulun mauste,

yhdessä ilon kanssa

pulppuaa rakkaudesta.

Rakkaus on ikuista,

Jumalan armo

sen lähde.

Joulu on lahja.

Seimi ja Risti.

Jeesus Kristus,
ihmisen poika.

Sinun edestäsi annettu,
sinun edestäsi vuodatettu.

Hileitä/Jaana Lampinen

Nuoska narisee,

leuto tuuli kasvoilla

seestynyt taivas,

vilpitön sana antaa

elämänrohkeutta

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Nooa rakensi

epäilyksen varjoissa

kantavan arkin.

Minä arkin sanoja,

kantavatko huomiseen.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Lunta ei ollut

Nasaretin yössäkään,

ja lapsi syntyi

rakkaudesta ihmiseen

seimeen joululahjaksi.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Sinä lupasit

avata tiettömän tien

olla rinnalla

ja tukea perille

myrskystä huolimatta.

Sinä lupasit

avata vaskiovet

kolkuttavalle

repiä rautateljet

nimesi kunniaksi.

Sinä lupasit

vapauttaa kansasi

Sinun aarteesi

pimeyden kätköistä

ylistämään Sinua.

Sillä Sinä et

unohda etkä hylkää

matkan varrelle,

ystävää väsynyttä

uupuvaa palvelijaa.

Tanka Hileitä/Jaana Lampinen

Yltäkylläinen

levollinen luottamus

ikuinen syli

rauha ja turvallisuus,

tähtitaivaan tyyneys.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Joulun punaiset

raidat villasukissa,

rakkauden lahjat

vähävaraisuudessa

yltäkylläinen ilo.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Metsä on pesty,

käpyjä huurrettuna,

joulumaisema

peittyy valkoiseen liinaan,

kaiho herää lapsuuteen.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Hartioilla pilvien paino

syksyn mittainen.

Askeleen päässä

kevyt valo vapaudessa.

Ilo kimmeltää lumitähdissä

pakkanen nipistelee poskipäissä,

katse nousee aurinkoon.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Vasta illalla

alkoi luvattu myrsky,

ja moni jätti

sitä odottaessa

menemättä pellolleen.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Vitivalkoinen

lapsen ilosta luotu

lumienkeli

suli pilven suudelmaan,

ilo tarttui ikävään.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Joulu on silta

pimenevästä yöstä

valkeaan talveen,

ovi lapsuuden aattoon,

tie seimestä sydämeen.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Vain vähän aikaa,

niin valo voittaa ajan

toivo pimeän

usko avaa sydämen,

rakkaus sen valloittaa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Avain lukossa

ihmisen sydämessä

iankaikkisuus

piilossa omatunto,

Hän odottaa ovella.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Pois se minusta

etten, maatani siunaa

kaupunkiani

Sinun eteesi toisi.

Tule ja auta meitä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Pimeydessä

valo, tuikkiva tähti

katajan kyynel

latvan kumartuessa,

taipuessa tahtoosi.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Tartu käteeni

matka taittuu yhdessä

ilman pelkoa

pimeän näykkiessä

syyttävistä varjoista.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Taivaalta sataa

lämmintä vettä maahan,

maa palauttaa

koleasti huokuen

odottaessaan muuta.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Nostan katseeni

ajattoman kauniille

tähtitaivaalle,

ajattelen sinua

tähdeksi syntynyttä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Näetkö valon

hämärän pimeässä

syyssynkeydessä,

Betlehemin kompassi

johdattaa Golgatalle.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Hän on lähellä

epäonnistunutta

ja särkynyttä

auttaakseen lapsiansa

taivastiellä eteenpäin.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Ilmassa leijuu

pehmeitä hahtuvia,

laskeutuessaan

varovat rikkomasta

toistensa kauneutta.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Valkoinen sade

hiljainen metsä laulaa

kuusen takana

joulu vaihtaa väriä

ajatukset sävyä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Löydätkö minut

itseeni käpertyneen

pelästyneenä

menneistä pistävistä

eilisen ohdakkeista.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Suurennuslasi,

salatuimpaan katsottu

kaikki on nähty

tulevaisuus vaikenee

peili ei valehtele.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Tule mukaani

silloin kaikki on hyvin,

ole kanssani

iloa antamassa

päivän raskaassa työssä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Synkkä maailma

tarvitsee vesipesun

aina jouluksi

kirkastuu tähtitaivas

valkoinen liina alla.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Hän on kanssani

ei hylkää eikä jätä

yksin kulkemaan,

tunteiden syyttäessä

pimeällä polulla.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Kaidalle tielle

ei ole suunniteltu

ohituskaistaa.

Katse ristinkantajaan

päivänmatka kerrallaan.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Ystävän käsi

pitkospuu surunsuolla.

Lämmin ajatus

poutajuova taivaalla.

Yhteinen matka on tie.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

  

Astua sivuun

antaa tilaa ja tietä

valon ohittaa,

mustana puhuvia

hiiltyneitä tulia.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Puhu minulle

hiljaisia sanoja

äänettömästi

anna ajatuksia

Sinun rakkaudestasi.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Kuka oikeasti tietää

muistaa ja tuntee

tekee sen mitä kuuluu

näkyy ja muuttuu.

Kuka oikeasti tietää,

ymmärtää ja tulkitsee.

Kuka oikeasti totuutta

salatuimpaan saakka etsii

ja tarvitsee.

Kuka oikeasti turvaa antaa,

kynnyksen yli kantaa,

etten ketään loukkaisi,

enkä tomuun kirjoitettu olisi.

Kuka oikeasti rakastaa

välittää ja ymmärtää

eksyksissä kulkevaa lastaan.

Ja minä uskon Sinuun elämän Luoja,

olet minun ainoa turva ja suoja.

Hileitä/Jaana Lampinen

Tuuli jäätää syksyn selän.

Pilvi valuu sakeana

märästä kylmään

maahan.

Lapset makeana,

kieli pitkällä kurahaalareissa

nauttivat elämästä.

Unohditko Simon kauniit sillat

 Liisan liukkaita pelätessä,

Kaisan kaljamia varoessa.

Unohditko Antin

aisalla ajamassa

kellon kilkattaessa

jouluisessa maisemassa.

Unohditko lapsena hymyn

räntäsateessa?

Hileitä/Jaana Lampinen

Päivästä päivään

Hän ojentaa kättänsä

rakastaaksensa

vastahakoista lastaan,

miksi sinä pakenet?

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Sinun rakkautesi

on huikaisevan puhdas,

kaunis ja koskettava

Pyhyyttäsi kirkastava.

Levollisen rauhallinen.

Vaikka minä olen levoton,

pelokas, kireä ja ahdistunut.

Silti Sinun rauhasi ei minusta väisty,

eikä rakkautesi horju.

Eivätkä kätesi väsy kantamaan,

ohdakkeista takkuuntunutta lasta,

lempeästi olalla.

Hileitä/Jaana Lampinen

Halla kuorrutti

valkoisella kuuralla

satumaiseman,

aurinkokin ihaili,

huikaisevan kaunista.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Aidan takana

juhlasali tuikkuineen,

kultainen risti

kiveen piirretty nimi,

kirvelevä ikävä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Kuutamosilta

veden yllä kirkas tie,

aalto aallolta

kivi kiveä hioo,

tähtitaivas kattona.

Tanka Hile/Jaana Lampinen