Syksy sirotteli

kuuran

pihlajanmarjoille

puolukoille.

Sirotteli

haikeuden

taivaalle.

Tuoksun verran

muistoja

yksityiskohtiin.

Pudotti keltaisen lehden,

paljasti

silmun.

Lupaus keväästä,

samassa artikkelissa.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Päässä syntynyt

saavuttaa pään,

järki järjen.

Sydämessä syntynyt

saavuttaa sydämen,

rakkaus rakkauden.

Hengessä syntynyt

saavuttaa hengen,

kuin tuulen henkäys

saa hiilloksen hehkumaan.

Hileitä/Jaana Lampinen

Joku kalastaa

kaikki siimat sotkussa

eilisen takaa

sitä yhtä pyytäjää,

antamatta anteeksi.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Vedenjakaja

on Sykarin kaivolla,

aallonmurtaja

kuohuvissa tunteissa,

jalkojensa juuressa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Sataa sumua

pilven syli pehmeä

mutta kostea,

tuulikin itkee salaa

tunnen sen hengityksen.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Sinun Sanasi

synnyttävät uskoa,

että kuulisin

sydämellä kuiskauksen,

rakastat minuakin.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Runotorstain aihe:

Pyöreä

Särmikäs sana

lohkaisi repiessään

palan kulmasta

hiomaton vielä raastoi

pehmeän pyöreäksi.

Kuuma peruna

pyörii ihmisen suussa,

polttaa rakkoja

mennessään kohteeseensa,

pistin pistää lihassa.

Terävä osuu

pyöreään napakymppiin

kuin nappi silmään

sävähtää muistijälki

pinnassa värähtelee.

Tanka Hileitä/Jaana Lampinen

Hän syntyi ihmiseksi

ihmisen osaan.

Ihmisen rinnalla kulki

ihmisen rinnalla kuoli.

Niin moni luulee,

että pitää olla jotain muuta,

ihmistä

ihmisen rinnalla parempi,

kuin ihminen ihmisen osassa.

Mutta vain armosta armahdettu,

ihminen,

osaa armosta armahtaa,

ihmistä.

Usko on Jumalan lahja,

ihmisille lahjaksi annettu.

Jos minäkin,

niin kyllä sinäkin,

sen saat vastaanottaa.

Jos, tahdot.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Syksyn tuuli tuoksuu kypsälle kesälle,

puutarhalle ja viljavainiolle.

Hiljainen metsä huokuu melankoliaa.

Värikylläisyys ei riitele,

ei kanna kaunaa uudistuvalle silmulle,

talvi rengastaa humisevan rungon.

Matkalle lähteville vilkutetaan keltaista,

haikean ikävä soittaa syyslaulun pilven takaa,

lehtien havisten maahan varistessa.

Kun kaikki ovat menneet kadonneet syysiltaan,

sammal peitetään odottamaan pehmeänä

kevätaamua, hämärässä talviyössä.

Takkaan sytytetään hehkuvat hiilet

ja villasukat nostetaan puikoille.

Muistellaan hetki lämmintä kesää,

huokaistaan, kiittäen  Taivaan Isää.

Hileitä/Jaana Lampinen

Koivun oksilta

valuu kesän aurinko,

kullankeltaiset

oksat putouksena

liplattelee väreissä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Ole siunattu

vajavaisuudessasi

täydellisenä

Jumalan ihmisenä

Hänen läsnäolossaan.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Siunauksia

ei myydä huutokaupassa,

postimyynnissä

Alessa tai netissä.

Eikä kirkossa.

Siunaus ei perustu vaihtokauppaan.

Täydellisille täydellistä

mitatuille mitallista.

Siunaus on Hänen läsnäolonsa.

Rakkautensa

vajavaisessa ihmisessä.

Ja siunaus jakaa omastaan,

pyyteettömästi

siunausta eteenpäin.

Hileitä/Jaana Lampinen

Taivaanrannalla

on tummia vaaroja

lapin maisema.

Pilven pesä poikineen

joutsenten tähtäimessä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Joutsenet lentää

pilvessä, töräytellen

trumpettiansa

pihlajan punaisille,

keltaisen vaihtuessa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Minun rukoukseni

ja ylistykseni on turha,

jollen, minä

kärsiviä armahda

niin kuin Sinä,

tahdot.

Hileitä/Jaana Lampinen

Jumalan vainiolla,

armosta käsin,

tähkäpää kerrallaan.

Jumalan vainiolla,

rakkaus koskettaa,

hellästi hoitaa,

eloa,

ja elonleikkaajaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Syksy kuin, syysvirsi.

Viljavainiot ruskottaa,

tähkäpäissä lepää nöyryys,

kylläisyydessä kiitos.

Minussa ikävä.

Hileitä/Jaana Lampinen

Matalalento

vaatii tarkkuutta olla

törmäilemättä,

lennän avoimin silmin,

niin on vaikea kuulla.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Valo pilkahti

kurkisteli varjoista

käänsi lehteä

sai äänensä kuuluviin

ennen kuin hyvästeli.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Uskonnollisuus

hukuttaa myötätunnon,

varjele meitä

syyn lailla nuijimasta

särkynyttä sydäntä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen