Mitä tietä kulkee valo,

mitä tietä ilo.

Näetkö kallion

kyyneleet,

näetkö pilvien

suruharson.

Aurat pieksevät tuulia,

lehdet lepattavat

hyvästejä.

Suo kaikuu haikeasti,

kaihoa väreissä.

Ja minä kaipaan

kevättä.

Sen hentoa liverrystä.

Silmussa asuu toivo,

sydämessä usko.

Rakkaus siipii taivaita,

hellii lämpimiä ajatuksia,

juuret syvällä mullassa.

Ja minä tiedän Lunastajani elävän.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Ankkuroituna

koti, kirkko, isänmaa

saa uskon, toivon

rakastamaan, juuria

taivaan kansalaisena.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Hyppysellinen

savea ja henkäys

Kaikkivaltiaan

vajavainen ihminen

on täydellisyydessään.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Kotipihan pihlaja

Nöyrät oksat pihlajassa

kantaa marjat kumarassa,

oksa harmaa maahan taipuu

raskas kesä maahan vaipuu.

Katson puuta hämärässä

muistan kukat pihlajassa,

tuoksu äidin tuuleen haihtui

puku uusi ylle vaihtui.

Muistot kauniit sydämessä

kantaa tässä elämässä,

verestävä arpi kauhtuu

särkevä ikävä vielä lauhtuu.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Katso minua

alastomuudessani

suvaitsevasti

puhu lohduttavasti,

olen myrskyn ruhjoma.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Lempeä rauha

lipuu taivaanrannalle

tyyntynyt vesi

katsoo pohjattomuuteen

poutapilvi pohjalle.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Pimeän taivaan

salamat pelottavat

älä jyrise,

hellitä helteestäsi

syksyn tullessa tupaan.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Pilvinen päivä,

mykkänä rummuttava

sade nielaissut

valon kulkureitiltä,

piiskatessaan savea.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Joku suunnistaa

unelmasta unelmaan

toinen sydämeen.

Pimeydessä Sana

kuin tähtiä taivaalla.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Koti koivussa

menneen ajan merkkejä,

lehdet kellettyy

kuin vanhoissa kirjoissa

tämän ajan kourissa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Koivu vilkutti

latvasta harvenneena

väritettynä

iloiseksi syksystä

huolimatta sateesta.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Syksyn hiljaisuus

kaikuu lammen usvassa

riipii lehtiä,

ikävä kiirii rantaan

sarkapellon tuoksussa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Kuuntelin tuulta

sen hentoa sointua

tuleentuneessa.

Haiku/Hile Jaana Lampinen

Sakkeus löytyi

puuhun piiloutuneena.

Minut löysit

puusta pudonneena,

vastatuuleen nojaamasta.

Mistä tiesit minun

pettyneen

peilini valikoimaan?

Pyytäessäsi minua

Sinuun

jatkossa katsomaan.

Hileitä/Jaana Lampinen

Sanasi alla

tulisilla hiilillä

syttyykö valo

elämäni varjoissa

Sinua kirkastamaan.

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Sade suuteli,

koivusta putoavaa

niin yksinäistä

tuulessa värisevää

lepattavaa liekkiä.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Syksyn tullessa

tähyilin taivaanrantaan

etsin auraasi

kynälläni hipaisin

siivillesi sukimaan.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Sinä unohdit

sen kesän kynnyspuulla

lehdet silmuineen,

ne puhuvat jo syksyn

suulla, tietä kevääseen.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Olet avara taivas

sen kaikujen vapaus.

Olet rakkauden kieli

sen hoitava lohdutus.

Olet sykkivä sydän

sen kutsuva ikävä.

Olet Golgatan risti

sen elävä Jumala.

Olet sointuva sävel

sen keveä innoitus.

Olet auringon nousu

sen toiveiden täyttymys.

Olet sykkivä sydän

sen kutsuva ikävä.

Olet Golgatan risti

sen elävä Jumala.

Olet kasvava kevät

sen herkkä kauneus.

Olet syksyinen pelto

sen viljava runsaus.

Olet sykkivä sydän

sen kutsuva ikävä.

Olet Golgatan risti

sen elävä Jumala.

Hileitä/Jaana Lampinen