Martta, Martta.
Moninaista,
monista maista,
sinä hätäilet,
huolta kannat
murheen painaa
alas annat.
Elämä on lainaa,
ja tarpeellista vain vähän.
Istu hetkeksi tähän,
kuule -
Maria on valinnut hyvin,
älä luule,
et paikkansa pehmeä syvin.
Hän ammentaa,
että saa antaa.
Kortensa kekoon
myöhemmin kantaa.
Hileitä/Jaana Lampinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti