sunnuntai 27. huhtikuuta 2014


Tämä maa vihertää,
silmut itsestään
lehteen puhkeaa.

Jää sulaa
puhkoo uomaa,
voimalla virtaa.

Kukkanuppu avautuu
avaamatta,
linnut saapuvat kutsumatta.

Routainen maa herää,
sinun tai minun
lämmittämättä.

Mutta viljapellot,
eivät vihannoi
kylvämättä.

Eikä perunaa
saada vaottamatta,
ei satoa, kitkemättä.

Ei sydäntä
raottamatta,
Ei ihmistä,
itkemättä.


Hileitä/Jaana Lampinen

    

2 kommenttia: