Usva leijuu äänettömänä,
levollinen hiljaisuus
väreilee autereessa.
Rauhalla kevyet askeleet,
liikkua tuulen henkäyksessä.
Hiljaisuus soi ajasta aikaan.
Kurjen sopraano
pysäyttää,
palauttaa hetkeen.
Vie mennessään sielun ikävään.
Metsä herää laulamaan.
Kaikki on taas hyvin,
vaikkei, ennallaan.
Hileitä/Jaana Lampinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti