En haluaisi ottaa

menneisyyttä tulevaisuuteen.

Etten, näkisi sitä peilistä

joka ikinen päivä saappaissa,

painava reppu selässä.

Ei se ole mistään kotoisin.

Tahtoisin olla

unikuva, kangastus,

ritariperhonen syreeninkukassa.

Keveä, kuin pehmeä tuuli,

haihtuva usva autereessa,

sävy sateenkaaressa.

Kuin leijuva tuoksu ilmassa,

rätinä liekissä,

hulmuava helma revontulissa.

Unelmista kotoisin.

Kevyen kevyt.

Edes kerran.

Hileitä/Jaana Lampinen