R.I.P.

Kyyneleeni virtaa,

kuin hiljaa lipuva joki,

muistaen ja pintaan

nostaen, kauan nukkuneet

hukkuneet tunteet.

Pölyyntyneet kuvat,

tomuun peittyneet jäljet.

Jäädytetyt  muistot,

vierain käsin, suljetut silmät.

Voi!

Miten minä sinua

rakastin, sinä minua, vaikka

kaiken pakastin sisimpääni

tallensin ja halusin

vain unohtaa.

Etten, enempää

särkyisi tai särkisi

sirpaleiksi hajotettua,

hileiksi jäädytettyä

elämääni.

Hileitä/Jaana Lampinen