Halla hiipi hiljaa juhannusyönä.

Saarijärven salomailla,

niin kuin joskus aikoinaan.

Ohitti usvaisen lammen rannan,

henkäyksen ohuena lipui,

kuuraisessa liehukkeessaan,

katsomaan juhannusvalkeaa.

Kiersi nuotion savun, saunan piipun,

ihmetteli hallaharsoja, mennessään,

hiipi rinnettä ylös,

puolivälissä pysähtyi ja katui.

Pudotti kuuraisen harsonsa

nurmikolle, paetessaan kesää,

 ja palasi tuntureille,

lapin lasten hillasoille.

Vei mukanaan

seitsemää sorttia,

lumityynynsä alle,

laihopellosta lähtiessään.

Pikkuinen lintu pesällä

suojasi untuvikkojaan,

juhannusyönä keskikesällä.

Ääneen voivotti,

Suomen kylmää suvea.

Tilasi lentoliput etelän aurinkoon,

niin kuin moni muukin,

arkeen palattuaan.

Hileitä/Jaana Lampinen