Sanojen tempaamana

villisti juoksevassa koskessa,

lauseiden pyörteissä,

lipuvassa virrassa,

suvannossa kuin hukkuva,

tartun oljenkorteen.

Todelliseen rakkauteen.

Sydämeni kuin tuuli,

hyminä pellonkorsissa,

värinä lehvistössä,

hiipuva hiillos nuotiolla,

riitettä, hileitä pinnan alla.

Niin monta kertaa,

kääntänyt selkäni tunteille,

jäätänyt pääni ajatuksille,

tukkinut korvani, sulkenut silmäni,

puuduttanut ja puutunut,

koskematta jättänyt

-        ja jäänyt.

Etten tiennyt:

Että Sinun rakkautesi

on kuin maanjäristys,

sydäntä pompottava jytinä.

Rakenteita horjuttava, huojuttava,

huimaava, juovuttava tunne.

Kuin tsunami,

hukuttava hyökyaalto,

joka tempaa mukaansa,

 ravistaa, pyörittää ja pesee,

kaikesta entisestä.

Saa haukkomaan henkeä,

luopumaan suosiolla turhasta,

katsomatta taakseen.

Sinun rakkautesi valtaamana,

olen kuin syttynyt tulivuori.

Ja vain Sinä, yksin Sinä,

voit minut sammuttaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Taivun tuulessa

virran kepeään juoksuun

lähden merta päin

aallonharjalle nousen

oljenkorrella keinun.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Ainutlaatuinen

laulaja puun oksalla

yksin kuuntelen

niin kuin sinäkin toista

samanmoista jossakin.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Taivuteltuja

hedelmäpuun oksia,

jaksavat kantaa

sadon repeämättä,

toivon katkeamatta.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Niin moni meistä,

katoaa, häviää ja haihtuu.

Rivienvälistä,

sanojen syömänä.

Jos ei tule kuulluksi,

nähdyksi,

tai ymmärretyksi.

Silmien edessä.

Korvan takana.

Sydämessä.

Hileitä/Jaana Lampinen

Älä ole kaukana,

älä ohi kulje.

Älä kätke kasvojasi,

älä silmiäsi sulje.

Kallista korvasi puoleeni.

Huokaukseni on kuin tuuli,

värisevän haavan lehvistössä.

Sinuun luotan ja turvaan

Sinua ikävöin ja etsin.

Ojenna kätesi,

 hipaise sydäntä sydämellä

henkeä hengellä.

Virvoita nääntynyt sielu,

Sanan puhdistavalla voimalla.

Rakkaudella ja armolla.

Hileitä/Jaana Lampinen

Kosketus

Usvasta kantautuu laulu,

haikean kaunis ja kirkas,

mustarastaan huilu yhtyy,

ja pian koko metsän kuoro soi.

Pysähdyn hetkeen.

Aamuauringon noustessa,

vaaleanvihreällä laihopellolla,

puiden tummat varjot pitkiä,

maa huokuu kasvavaa voimaa.

Talletan sieluuni kuvan.

Lammen tyynellä pinnalla

usvan joukossa lipuu kaakkuri,

kaisla nuokkuu rannassa

kastepisara nenällään,

valkorunkoinen peilaa, 

kaunista varttaan.

Katson,  kuulen ja tunnen.

Sydämeni  huokaa, henkeni ylistää,

sieluni palvoo ja suuni kiittää,

taivaan suurta Jumalaa

kaiken kauniin Luojaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Aurinkopelto,

tuulipuntari,

kultaharja kedonkukka.

Haivenpallo,

keijunsauva,

hahtuva poskennukka.

Tuulenluuta,

höyhenheinä,

höytyvä peikkotukka.

Keltaukko

kalloniska

maitoheinä pellonhukka.

Voinunnu,

pörrinkäinen,

pääskynruoka siankukka.

Lentää lähelle kuuta,

Suikkaa keltaista suuta,

leikkii vielä pieni lapsi

puhkuu myös harmaahapsi.

Hileitä/Jaana Lampinen

Kierteellä

Olen eksynyt,

eksynyt kliseisiin,

hatariin lauseisiin,

eksynyt sanoihin.

Piikikkääseen maahan,

kaksimieliseen kieleen,

kyyniseen maailmaan.

Olen hukannut,

hukannut tunteeni,

hukannut sanoman

sanojen takana.

Tuntemattomaan maahan

lihaiseen kieleen

rakkaudettomaan maailmaan.

Kierrän, kierrän

napani ympärillä,

juoksupyörässä,

kiireessä.

Kiellän,

kierrän

itseni

kierteelle.

Sidotuksi aidanvitsakseksi.

Olen eksynyt, hukannut

kieltänyt, kiertänyt

kierteisesti kääntynyt

sisäänpäin,

ulkopäin ohjattuna.

Olen eksynyt itseltäni.

Hileitä/Jaana Lampinen


Runotorstai 330 haasteruno

Lammenpinnalla

usvassa lipuu kesä

ranta sirkuttaa

valo avaa silmiä

autereessa kareilee.

Laihopellolla

kaste hyväilee kortta

puidenvarjossa

nurmi syvän vihreää

maa huokuu kasvuvoimaa.

Taivaanrannalla

sumua veden yllä

lämpö väreilee

pääskysten siipiessä

sydämeni nurkissa.

Tanka Hileitä/Jaana Lampinen

Sinun rakkautesi,

ei muutu, eikä

rauhanliittosi horju.

Vaikka tuulee ja minä huojun.

Kuin kaisla myrskyssä,

kynttilänliekki vedossa.

Sinun rakkautesi,

ei muutu, eikä

rauhanliittosi horju.

Vaikka minä murtuisin,

ja sammuisin kuin tähti,

valovuosien päässä.

Silti Sinun rakkautesi kantaa,

minun kyyneleissäni loistaa.

Ja rauhanliittosi turvan antaa

Sinun sanasi toistaa:

Rakkautesi ei muutu,

eikä rauhanliittosi horju.

Vaikka tuulee ja minä huojun.

Hileitä/Jaana Lampinen

Tuulenpuuskassa

ajattelen sinua

terveiset täältä

tämän illan tulille

liekeissä puumerkkini.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Kuolema kävi.

Suru astui tupaan,

asettui taloksi.

Etsi ja löysi:

Sanomattomat,

puhumattomat,

tekemättömät,

ja uskomattomat.

Taustaa tutkimatta,

syytti ja syyllisti.

Nurkkaan ahdisti.

Eikä pois lähtenyt,

ennen kuin,

suruunsa hävisi.

Kaipauksen herätessä,

ikävästä allapäin.

Hileitä/Jaana Lampinen

Läpinäkyvää

olemme samaa mieltä

totuus on puhdas

eilisen kaiku vastaa

huomisen huutoon tänään.

Tanka/Hile Jaana Lampinen

Kameleontti

pelkää näkyvänsä

kohteliaiden sanojen takaa.

Pelkää kuuluvansa

hiipiessään kulman taa.

Samaa mieltä, samaa puolta,

eikä huomisesta ole huolta.

Saako sanojen takana lymyillä

sanattomana, edessä hymyillä.

Toinen ei näe, kuoppaa edessään.

Sokea - sokeampaa lankeaa.

Onko helppo, kaiken näkevänä

silloin katsoa väkevänä.

Sokeampi, sokeaa  -

-        kysyn vaan.

Hileitä/Jaana Lampinen

Itänyt sana

aarre savipellossa

kasvava ihme

taivaan valtakunnassa

kalliisti ostetussa

Tanka Hile/Jaana Lampinen

    

Luonto julistaa

uudistavaa voimaasi

kiittää keväästä

metsän puut ylistävät

kaikupohjana taivas.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Takana tietoa paljon

edessä pitkä tie,

jokainen päivä ja hetki

elämää eteenpäin vie.

Mennyt on opiskelun vaiheet,

tulevaan käy luottaen,

näkyvillä kiitoksen aiheet,

iloa onnea tuottaen.

Siunaus olkoon myötä

arjessa kulkien,

hymy ja rakkaus työtä

syliin sut sulkien.

Hileitä/Jaana Lampinen

Kevätjuhla

Vihdoinkin tuli valmista.

Avaat silmäsi, kaunista kaikkialla.

Jalkasi siipeilevät taivasta,

helmasi hulmuaa pilvissä.

Hymysi yhtä herkässä

kuin, linnun laulu keväässä.

Miksi et halaisi ja muistoissa palaisi,

vakkasesta kylvettyyn toiveeseen,

vuosia kasvatettuun unelmaan,

kynnöspellon joutuessa,

ruusulyhteeksi sylissäsi.

Onnea sinulle Suvi ja ihanaa aikaa

on valmistumisessa aina tähtien taikaa.

Hileitä/Jaana Lampinen

Juhannusruusu

Kuule rakkaani, ruusuni armas,

nuppuni soma, pikkuvihreä, ikioma.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,

silkki kuultaa sun saumoista läpi,

kotelosta, näkyy pikkuinen varvas.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,

lämmössä riittää palttinapaita,

keltainen nappi auringossa

peittävä on meidän pisteaita.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,

silkkinen luontosi viaton ja sorea

olet omani, viehättävä ja korea,

vaikka, vartesi piikkinen karvas.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,

avaudu, Ilkamoi, herkkyytesi näytä

ihana on, orastava viehkeä kauneus,

salli minun hurmaasi tuoksutella,

keinuttaa kukkaasi, tanssahdella.

nämä juhlavat päivät liiankin harvas.

Kuule rakkaani, ruusuni armas

kaunis olet tuoksuva kukka,

kaunis, punaisen torpan seinustalla.

Sädehdi auringossa, helmojasi heitä

älä viehkeyttä ujostellen peitä.

Käännä katseet, hurmaa ja luota.

Murra muistot, älä toista vuota.

Kuule rakkaani, ruusuni armas,

onnea ja iloa tenhollasi tuota,

kukkaan runsaaseen puhkea,

sinä kaunis pensas, niin uhkea.

Kuule rakkaani, ruusuni armas.

Hileitä/Jaana Lampinen

Voikukkavoita

sivelty nurmikolle

salaatin päälle

hunajaista mettäkin

vettäkin pisaroina

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Puhallan tuuleen

hahtuvia taivaalla

lensikö sinne

väriä ja iloa

hurmaavassa muodossa

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Juhannusruusun, valkoinen huntu,

päivässä tässä, juhlan tuntu.

Morsiushunnun, viaton taika,

alkanut on, rakkauden aika.

Lintuset laulaa, metsä jo huokaa,

sinua katson, kaipaus suokaa.

Morsiushunnun, viaton taika,

alkanut on, rakkauden aika.

Aurinko paistaa, hääkellot raikuu,

sanasi helkkää, iloa kaikuu.

Morsiushunnun, viaton taika,

alkanut on, rakkauden aika.

Uumasi keinuu, häävalssi soi,

korvaasi kuiskaan, rakkaani oi.

Morsiushunnun, viaton taika,

alkanut on, rakkauden aika.

Huulesi hurmaa, silmäsi loistaa,

rakkautta tahtoa, sanasi toistaa.

Morsiushunnun, viaton taika,

alkanut on, rakkauden aika.

Morsiushunnun, viaton taika,

alkanut on, yhteinen aika.

Hileitä/Jaana Lampinen

Valon piirtämä

silta kuutamo yössä

on hauraan herkkä

rakkaus ihmisessä

myrskypilvien murtaa.

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Jos, minä olen pahka,

oletko sinä koivu?

Jos, minä olen pesä

oletko sinä oksa?

Jos, minä olen karpalo

oletko sinä suo?

Jos, minä olen jänis

oletko sinä pensas?

Ja kuuletko sinäkin

tuulen puhuvan.

Hileitä/Jaana Lampinen

Pisaroi pintaan

vesi uurtaa jälkiä

vuosirenkaita

särkynyt kuvajainen

tyynellä ulapalla

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Turkoosi taivas

omenapuu kukassa

ilma väreilee

onni saapuu ajallaan

tuomentuoksu hiuksissaan

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

Hottisten varpajaiset

Muistaako Varpu, niitä Virkun pullia

kauraisen täyteläisiä,

höyryävänä tuoksuvia

pulla arpajaisia?

Niin, toista se oli ennen,

ei tarvinnut kupuansa kuivalla täyttää,

eikä nokkaansa ikkunasta näyttää,

eikä kylmässä syödä.

Iski vain kyntensä ja nokkansa

Virkun pullaan, niin lämmitti

vaikkakin, vähän kahtelutti,

hienohelmoja arvelutti,

sattumat sopassa.

Kesällä Virkku tarjosi

pullassa toukankin.

Oletko Varpu kuullut

että, nykypäivän kalat

syö omansa värjättyinä?

Kyllä on maalima mallissaan, tsirp.

Hileitä/Jaana Lampinen

Hottiset on varpusia kansankielellä ja tämä runo syntyi jonkun kysyessä eilen onko lannassa mitään runollista. Ja tämä sopii ehkä tähän Runotorstain 328 toukka - teemaankin.

Joutsenen vuoro

herättää kulmakunta

huomenna kuovi

keväällä vuorotellaan

kurjen vuorot syksyllä

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Lapsen katseessa

terveiset

valovuosien takaa

viaton

katsoo vielä suoraan

ihmetellen

Hileitä/Jaana Lampinen

Valkoinen usva

peilaa veden pinnalla

lammen rannalla

valo ajaa pitkillä

sen silmillä on harso

Tanka hile/Jaana Lampinen

Sade lankesi

kuivan mullan kasteli

koivu höristi

taimi päätänsä nosti

metsän lintu visersi

Tanka Hile/Jaana Lampinen

Pehmeä vesi hiertää kallioon jälkiä,

sinä puhut timanttiporasta. 

Minä ajattelen rakkautta,

ja silitän hiuksiasi.

Hileitä/Jaana Lampinen

Kun, koivu alkaa kuunnella,

ja linnut oksia siipeilemään,

kun, turkoosin sininen taivas

sukeltaa kutsuvaan järveen,

ja liplattava tuuli pelastaa

tuikkivat tähdet sen pinnalle,

niin vapaus nousee aalloille

ja toivo herää talviunilta.

Silloin elämä on, tässä ja nyt.

Ja Sinä, uudistavana.

Hileitä/Jaana Lampinen

Halla saartanut

usvaisen verhon taakse

kohmeisin sanoin

kaste pisaroi yössä

ajattelen Sinua

Tanka Hile/Jaana Lampinen 

327/haaste Kivi kivessä Runotorstai

Tipahti kuin pommi,

mustasurma,

kivinen vaarna,

Iski kuoleman keihäs.

Särki ja halkaisi.

Täytti ja voimansa näytti.

Vaan, ei rikottua saanut

hauraan herkkää

savesta muovattua,

kalliolle rakennettua.

                                                                                     Hileitä/Jaana Lampinen

Salli minun.

Eilispäivän lapsena

kuivattuna ruohona.

Vähäisenä alkuna

lakastuneena kukkana.

Mitättömänä taimena,

nuupahtaneena versona.

Salli minun.

Elpyä uudeksi ja kasvavaksi

voimakkaaksi ja rohkeaksi.

Sinun läsnäolossasi, varjossasi.

Salli minun.

Rehottaa kuin ruoko

kasvaa kuin kaisla

vaikka, ei ole vettä.

Varttua ja elpyä

karaistua ja vahvistua

vaikka, ei ole tuulta.

Salli minun.

Nähdä, nyrkinkokoinen pilvi

autiomaan rannalla,

kuulla veden kohina

pilvettömällä sannalla,

tuntea sen tuoksu,

helteisenä päivänä,

työn ja kuorman uuvuttamana.

Salli minun.

Tunnistaa Sinun sateesi aika,

elävien maassa, aikojen lopussa.

Salli minun.

Antaa toivoa ja rohkaista

nääntyvää, itseensä käpertynyttä,

virvoittavien vetten tykö

hellästi ohjata.

Salli minun.

Hileitä/Jaana Lampinen

Jos, minä olisin lintu

vuoraisin pesäni

pilvipumpulilla,

vaaleanpunaisella hattaralla,

hunajalla ja voilla.

Jos, lintu olisi minä,

Ei sille kelpaisi

oksat ja männynpiikit

ei sammakonmädit

eikä bongaavat friikit.

jos, minä olisin lintu,

jos, lintu olisi minä.

Ei me yhdessä naurettaisi,

eikä me yhdessä laulettaisi.

Ruusuilla koristellussa

kultaisessa häkissä.

Olisi elämä varmasti jäkissä.

Hileitä/Jaana Lampinen

Niin monta kertaa muuttanut,

ja muuttunut,

tutustunut ja hyvästellyt,

katsonut kaukaa

ja läheltä.

Tänään mietin miltä tähdeltä,

sinä maailmaani lensit

muuttamaan.

Mikä maa ja mikä tähti.

Noin kirkkaasti loistaa,

suloisimmin

kuin mikään muu.

Taivaan valoa toistaa,

laulava lintu

aurinko ja kuu.

Hileitä/Jaana Lampinen

Lasin takana kuuset

piikittelevät toisiaan.

Herkän vihreässä

pehmeässä kärkässä,

sata kyyneltä.

Keinuvassa kehdossa

laulava lintu,

unelma siivettömällä.

Latvassa toinen

vuosia kukkuu,

lapsuuden ikävää

kellon alla.

Ihminen nukkuu.

Hileitä/Jaana Lampinen

Ei aina tarvitse huutaa.

Ota tulpat ja kuulokkeet

pois korviltasi,

kuulen kuiskauksen,

sanoi Hän ja katsoi silmiin.

Mutta sinä.

Mitä sinä itket,

korvasi maailmaa täynnä.

Että saisin kuuloni,

vastasin ääneen huutaen.

Ja korvissani humisi,

hiljainen tuuli.

       - henkäyksen ohut.

Hileitä/Jaana Lampinen 

Sitä luulee olevansa vapaa

vaikka, on kiinni pitkässä

kelautuvassa flexsissä,

varsinkin juhlapäivinä,

tiukassa otteessa.

Anteeksianto on vapaus,

vapauttaa

haukkuva koira pinteestä,

vapauttaa

kulkemaan omia teitään,

isännälleen, omilleen uskollisena.

Eikä oma koira pure,

jos, ei pelkää rangaistusta.

Ei ääneen uikuta,

jos, ei ole yksinäisyyteen hylätty.

Hileitä/Jaana Lampinen